Superfutishuumaa

Superfutis. Wau, mikä laji! Konneveden Sporttihaasteen osallistujina päästiin sitä viime viikon torstaina kokeilemaan ja olipas se lystiä! Lystin lisäksi se oli myös todella rankkaa liikuntaa. Hiki virtasi solkenaan ja askel rupesi painamaan jo viiden minuutin pelin jälkeen.

Superfutiksessa siis pelataan jalkapalloa ylävartalo läpinäkyvän ”rantapallon” sisässä ja vastustajajoukkueen palloilijoita voi tarpeen tullen tuupata pois tieltä. Toisen joukkueen taktiikka olikin: ”Kohteena vastustajat, ei jalkapallo” (taidettiin muuten voittaa ;) ). Ja kyllä siellä sitten kupsahdeltiinkin nurin yksi, jos toinen. Toiset useammin, kuin toiset, välillä pyörähtäen vauhdilla kokonaiset 360 astetta! Onneksi ilmatäytteinen pallo vaimensi lentoa ja nurin menneet pelaajat päätyivät pehmeästi keikkuen pyrkimään takaisin jaloilleen. Se oli allekirjoittaneelle erityisen haastavaa ja välillä jäinkin koko toviksi kierimään ja keikkumaan, kuin ongenkoho konsanaan… Ja kun ynnätään yhteen lysti ja väsymys, ei naurusta meinannut tulla loppua ollenkaan, mikä taas lisäsi pystyyn pääsemisen hankaluutta!

Kokonainen tunti pelattiin viiden minuutin erissä, parin minuutin tauoilla (maassa kierimiseen käytettyä aikaa ei laskettu) ja vaikka voimat oli jo aivan loppu, olisi vielä tehnyt mieli jatkaa lystinpitoa. Liikunnanriemu on yksi niitä hienoimpia arkipäivän asioita, ja jos tässä lajissa jotain uutta opin, niin sen, että ”jokaisessa meissä asuu pieni taklaaja” J

Kiitos Sporttihaasteen moottorit Sari ja Johan!

-Roikkuja-Mervi

Kirjoittaja Mervi Moisio on yksi kevään Sporttihaasteen aktiiviliikkujista ja hän myös herätti hilpeyttä muissa haastelaisissa  roikkumiskuvissa, mistä juontuu myös lisänimi Roikkuja-Mervi.  Kiitos nauruista!