Itävallan RYE-syysseminaari järjestäjän silmin

Rural Youth Europe, toisin sanoen RYE on ollut esillä blogissamme jo aikaisemmin, Sarin Rally-kertomuksen myötä. Euroopan nuorten hyväksi toimivien järjestöjen sateenvarjo-organisaatio RYE:stä voitkin siis lukea tarkemmin Sarin postauksesta täältä, tai Rural Youth Europen verkkosivuilta. Tässä tarinoinnissani keskityn kertomaan omista RYE-kokemuksistani, erityisesti lokakuisesta syyseminaarista Itävallassa. Mukana myös kuvapläjäys Itävallan reissusta - ensimmäistä kuvaa lukuunottamatta kuvista kiitokset muille seminaarin osallistujille ja järjestäjätiimin jäsenille!

RYE:n toiminta on minulle tuttua nyt reilun vuoden ajalta. Vuoden 2016 lokakuussa vietin viikon osallistujana syysseminaarissa Norjassa. Kokemus oli unohtumaton: viikko keskustelua, harjoituksia ja hauskanpitoa tärkeän aiheen, sosiaalisen osallistamisen äärellä, uusia ystäviä ja arvokkaita kontakteja. 4H on ollut minulle aina ensisijaisesti työpaikka, joten tämänkaltainen asiapitoinen, kansainvälinen seminaari sopi paremmin kuin hyvin lisäämään tietouttani nuorijärjestöistä kansainvälisesti, sekä seminaarin aiheesta. Tuon seminaarin jälkeen tunsinkin päässeeni osaksi yhteisöä, johon halusin kuulua vieläkin paremmin.

Turistikuvailua Wienissä

Toiveeni toteutuikin jo melko pian, kun Suomen 4H-liitosta  minulle tarjottiin mahdollisuutta osallistua vuoden 2018 syysseminaarin suunnitteluun ja järjestämiseen. Tuo seminaari tullaan järjestämään Suomessa, ja ennakkovalmistelut aloitettiin hyvissä ajoin. Seminaarin valmisteluun kuuluu oleellisesti aiemmista seminaareista oppiminen, ja siksipä minut ja RYE-ystäväni Enni kutsuttiin osaksi vuoden 2017 Itävallan syysseminaarin järjestäjätiimiä. 

Syysseminaarin järjestäminen on pitkä projekti, ja vaikka meidät kansainvälisen järjestäjätiimin jäsenet tarvittiin mukaan vasta melko myöhäisessä vaiheessa, teimme silti valmistelua pitkin kevättä ja kesää. Enni oli mukana prep team -tapaamisessa alkukesästä, ja muuten työskentelimme tiiviisti teknologian välityksellä milloin Dropboxin, milloin Facebookin kautta. Yhteistyössä paikallisen järjestäjätiimin kanssa suunnittelimme seminaarin työpajoja, aikatauluja ja iltaohjelmaa. Ja viimein koitti se hetki, kun pääsimme suuntaamaan kohti Itävaltaa ja toteuttamaan suunnittelemamme seminaarin. 

Viikon ohjelmaan kuului muun muassa yhteiset jalkapallopelit pakolaisten kanssa työskentelevän Play Together Now -järjestön kanssa

Viikko itävaltalaisessa pikkukaupunki Moldissa hujahti ohi kuin siivillä. Viikon aikana keskusteltiin, jaettiin kokemuksia, kuultiin asiantuntijoita, ja tietenkin myös hankittiin ystäviä ja pidettiin hauskaa. Tämän vuoden teemana seminaarissa olivat ihmisoikeudet ja niiden toteutumisen takaaminen nuorisojärjestöissä. Pääsimme muun muassa kuulemaan useita tositarinoita pakolaisten matkasta Itävaltaan, heidän itsensä kertomina.

Seminaariin osallistuminen järjestäjänä poikkesi huomattavasti osallistujana olemisesta. Minun vastuullani viikon aikana oli muutama työpaja, sekä yhden pienryhmän ohjaaminen. Osallistujat oli siis jaettu useaan pienryhmään, joiden kanssa ryhmien vetäjät kävivät joka päivä keskustelun päivän ohjelmasta, parhaista puolista ja kehitysideoista. Tämän lisäksi vastasimme koko järjestäjätiimin kanssa yhteisvastuullisesti siitä, että jokaisesta työpajasta otettiin valokuvia ja tehtiin muistiinpanoja seminaarin raportointia varten. Jokaisen päivän ohjelmaan kuului myös käytännön asioiden hoitamista, kuten pikapalavereita ja kaupassa käyntiä, sekä kaksi pidempää koko järjestäjätiimin palaveria.

Viikkoon mahtui myös paljon hauskanpitoa - tässä pelaamme perinteistä itävaltalaista synttärijuhlaleikkiä, eli syömme suklaasuukkoja kilpaa ilman käsiä. On muuten vaikeampaa kuin uskoisi!

Viikko suuren kansainvälisen seminaarin järjestämistä oli paitsi antoisaa, myös paikoin raskasta. Järjestäjätiimissä vallitsi vahva halu tehdä asiat mahdollisimman hyvin, mikä tarkoitti myös suurta työmäärää ja vastuuta. Tämän lisäksi halusimme Ennin kanssa oppia mahdollisimman paljon ensi vuotta silmällä pitäen koko viikon kulusta, ja siksi pyrimme osallistumaan muistiinpanovälineiden kanssa niihinkin työpajoihin, joista emme itse olleet vastuussa. Kun järjestäjätiimin kokoukset oli luonnollisesti sijoitettu ohjelmassa oleville tauoille, päivät saattoivat olla hyvinkin pitkiä ja intensiivisiä. 

Suuresta työ- ja vastuumäärästä huolimatta nautin seminaarin järjestämisestä suunnattomasti. Voinkin vilpittömästi sanoa, että tuo projekti kokonaisuudessaan oli yksi parhaita työkokemuksiani. Opin niin tapahtuman järjestämisestä, kansainvälisestä nuorisotyöstä kuin itsestänikin todella paljon. Huomasin myös, että järjestäjänä ja vastuussa oleminen sopi minulle paremmin kuin osallistujana oleminen: pidän siitä, että minulla on vastuuta ja saan olla mukana suunnittelemassa projektia, jonka teema on mielestäni tärkeä. Itävallan seminaarin järjestäjätiimi on parhaita työryhmiä, joissa olen työskennellyt: kaikki olivat yhtä lailla halukkaita ottamaan vastuuta, asioista keskusteltiin avoimesti, jokaisen mielipide haluttiin kuulla, ja toisten tekemä hyvä työ huomattiin. Viikon aikana meistä muotoutui sujuvasti työskentelevä tiimi, jolle syntyi myös omat hassut sisäpiirinvitsinsä. Järjestäjätiimin palaverit olivat asiapitoisuudestaan huolimatta kaikkea muuta kuin tylsiä! Myös kaikkiin seminaarin osallistujiin oli hauska tutustua, ja erityisen ihanaa oli tavata edellisvuoden seminaarista tuttuja kasvoja uudelleen.

Minä ja Enni International Buffetissa - pöydän antimista
pisteet Suomen seminaariosallistujille Irinalle ja Iiristiinalle!

Arvokkaan työkokemuksen, ihmisoikeuksista oppimisen ja uusien (työ)ystävien saamisen lisäksi kokemuksen hyötyihin täytyy ehdottomasti listata myös Itävaltaan tutustuminen. Pääkaupunki Wien oli kaunis ja kiehtova, ja seminaarin tapahtumapaikka Mold kertakaikkisen sympaattinen pieni maalaiskaupunki. Vaikka työpäivämme olivatkin pitkiä, se ei estänyt minua karkaamasta aamuisin ennen aamiaista lenkkeilemään pitkin Moldin hiljaisia katuja ja kurpitsapeltoja reunustavia metsäautoteitä. Myös ilmasto oli mitä positiivisin yllätys: vaikka aamulenkeilleni sain varustautua hanskoin ja säärystimin, auringon noustua lämpötila kohosi monena päivänä hellelukemiin. Vitsailimmekin Ennin ja Suomen seminaariosallistujien kanssa, että pääsimme kokemaan kesän, jota emme Suomeen tänä vuonna saaneet ollenkaan. 

Minun RYE-tieni jatkuu kohti Suomen syysseminaarin 2018 valmistelua, johon mahdollisesti kuuluu myös lisää reissaamista. Odotan suurella innolla sitä, että pääsen kokemaan seminaarin järjestämisen aivan alkumetreistä saakka. RYE on tarjonnut minulle jo nyt uskomattoman paljon kansainvälistymisen mahdollisuuksia, korvaamatonta työkokemusta ja uusia ystäviä, mutta uskon, että sillä on minulle vielä monenlaista uutta annettavaa. Olen todella iloinen siitä, että osana järjestäjätiimejä pääsen myös antamaan jotain takaisin. 

Timanttinen prep team! 💚

Suomen 4H-liitto lähettää vuosittain RYE:n tapahtumiin - syysseminaareihin, Sarin postauksessa esiteltyihin Rallyihin, sekä keväisin järjestettäviin study sessioneihin - 18-30 -vuotiaita osallistujia Suomesta. Suosittelen lämpimästi seuraamaan Suomen 4H-liiton tiedotusta hakuajoista ja hakemaan mukaan! Kysymyksiä seminaarista, sen järjestämisestä tai RYE:stä yleensäkin saa myös ehdottomasti kysellä minulta suoraan. Kerron mielelläni lisää kokemuksistani sekä osallistujan että järjestäjän näkökulmasta!

Kansainvälisin terveisin,
Rasa 

Annos aurinkoa European Rallyssa

Vaikka 4H tarkoittaa minulle tällä hetkellä työpaikkaa, onnistuu se tarjoamaan minulle iloa ja mahdollisuuksia myös vapaa-aikanani. Sain kunnian olla osa Suomen 4H –liiton tiimiä, joka edusti Suomea 4H:n kattojärjestö Rural Youth Europen tapahtumassa elokuussa. Viikkoon mahtui niin paljon, että kaikesta saisi aikaan pienen kirjasen, mutta yritän tiivistää kohokohdat kohtuulliseen mittaan. Ota hyvä asento ja tervetuloa Sarin Rallymuisteloihin.

Suomen tiimi edusti sinivalkoisena Rallyn avajaisseremoniassa
 ja olipa mukana myös yksi perinteinen pohjalaisasu.

Niin mikä Rural Youth Europe tai tuttavallisemmin RYE? Kyseessä on sateenvarjo-organisaationa toimiva järjestö maaseutujen nuorten hyväksi toimiville 20:lle organisaatiolle 18 Euroopan maassa. RYE järjestää vuosittain tapahtumia jäsenilleen, joissa työpajojen ja vierailuiden myötä pureudutaan tärkeisiin teemoihin kuten ympäristöystävällinen elämäntapa, nuorten osallisuus sekä maaseudun kehitys.

Rural Youth Europen toiminnasta voit lukea lisää osoitteesta www.ruralyoutheurope.com

RYE:n päätapahtuma vuosittain on The European Rally, monitahoinen nuorisovaihto, johon jokainen jäsenorganisaatio voi lähettää viiden hengen tiimin. Tämän vuoden Rally järjestettiin elokuun alussa Latviassa. Rallyn perinteisiin kuuluu avajaisseremonia, jossa oman maan esiintuominen pukeutumisessa on enemmän kuin suotavaa. Yksi avajaisten hienoin asia onkin nähdä eri maiden perinteisiä asuja. Mikäli ei kansallisasua omistanut, suositeltiin pukeutumaan oman maan lipun värein. Juhlapuheita ja esityksiä seurasi osanottajamaiden esittely sekä toinen perinne eli tapahtuman avaaminen Rallykelloa soittamalla. 

Vuoden 2017 Rally avattiin kauniissa auringonpaisteessa Latvian Ligatnessa.

Rallyssa on yli sata osallistujaa noin 18 maasta, joten on tärkeää saada porukka tuntemaan olonsa hyväksi. Mikä olisikaan parempi keino kuin yhteiset pelit ja leikit sekä pienryhmätehtävät. Jo ensimmäisenä iltana pelailtiin yhdessä ja sitten ihan vain vapaasti jutusteltiin. Jokainen aamu alkoikin yhteisellä "energizer-leikillä", jonka tarkoitus oli saada ihmiset paremmin hereille ennen päivän ohjelmaa. Lisäksi ensimmäisenä päivänä suoritettiin pienryhmissä erilaisia tehtäviä, joiden tarkoituksena oli hauskanpidon lisäksi tutustua muihin osallistujiin. Haastoin itseni heti Rallyn aluksi hakeutumaan rohkeasti muun maalaisten kuin suomalaisten pariin ja jo ensimmäisenä iltana marssin juttelemaan latvialaisen porukan kanssa. Suoriuduin haasteesta viikon aikana mielestäni kohtalaisen hyvin ja sain kotiin viemisiksi roppakaupalla ihania uusia ystäviä ympäri Eurooppaa, voihan matkakuume sentään kun pitäisi päästä heitä tervehtimään! 😍😇

Jäätä uusien tuttavuuksien välillä rikottiin pelaamalla koko porukalla vanhassa ladossa, jossa järjestettiin joka ilta erilaista ohjelmaa. Kuvan leikissä laskettiin mäkeä suksilla!

Rallyn teema ”AIR – Active. Inspired. Rural” lisäsi osallistujien tietoutta muun muassa ihmisoikeuksista sekä Euroopassa tapahtuvista muutoksista. Heti ensimmäisessä workshopissa pääsimme työntouhuun ja aloitimme ihmisoikeuksmarkkinoilla. Harjoituksessa muodostimme pareja, joista osa hinnoitteli ja myi valitsemiaan ihmisoikeuksia ja loput parit valitsivat etukäteen haluamansa ihmisoikeudet ja yrittivät saada ostettua niistä mahdollisimman monta tehtävään annetulla rahamäärällä. Harjoitus itsessään oli mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä, mutta arvoitukseksi jäi, mitä harjoituksella oli tarkoitus saavuttaa sillä sen jatkotyöstäminen jäi vajavaiseksi. Sama pulma oli nähtävissä muissakin "opinnollisissa" osuuksissa viikon aikana: teemat ja aiheet olivat ajankohtaisia, mutta harjoituksissa aiheita käsiteltiin niin yleisellä tasolla, ettei niistä saanut kauhean paljon irti. Olisi ollut mielenkiintoista perhetyä joihinkin aiheisiin syvemmältikin ja kuulla vaikkapa tapauskertomuksia teemoihin liittyen. 

Rallylaiset ostamassa ja myymässä ihmisoikeuksia. Harjoituksessa oli havaittavissa selvää taktikointia hinnoittelussa!

Mutta kaikesta huolimatta opittiin viikon aikana kuitenkin jotain! Yksi tärkeimmistä asioista oli kielitaidon parantaminen ja etenkin rohkeus puhua englanniksi. Itselleni suuri mukavuusalueelta hyppääminen oli puhua mikkiin englanniksi yli sadan ihmisen edessä, kyllä hirvitti! Pientä poskien kuumotusta lukuunottamatta selvittiin kuitenkin vammoitta 😄 Osallistuin Rallyyn myös viime vuonna ja ylpeänä voin taputtaa itseäni olalle, sillä tänä vuonna olin jo huomattavasti rohkeampi puhumaan englantia sekä aloittamaan keskusteluja uusien ihmisten kanssa, hyvä minä! Tästä hyvästä minulla on monta uutta mahdollista majoituskohdetta KUN joskus lähden reissaamaan ympäri Eurooppaa. 

Mitä voisimme tehdä paikallisella, valtiollisella ja eurooppalaisella tasolla saadaksemme muutoksen aikaan?

Kielitaidon kohentumisen ja uusien ystävien lisäksi käteen jäi muutakin. Opimme muun muassa tiimityöskentelytaitoja sekä saimme valtavasti uusia ideoita esimerkiksi kerhotoimintaan. Viikon aikana workshopeissa vilahtivat sellaiset teemat kuin ilmastonmuutos, muuttuva Eurooppa, maaseutujen palvelut ja niin edelleen, mutta päällimmäisenä jäi mieleen ihmisoikeuksien teema. Se olikin sellainen, mikä tuli vastaan toistuvasti viikon aikana. Teeman käsitteleminen muistutti siitä, mitä kaikkea kuuluukaan ihmisoikeuksiin ja ettei niiden toteutuminen todellakaan ole itsestäänselvää, vaikka niin sitä ihminen toisinaan luulee. Rallyn myötä Suomen tiimissä vahvistui myös halu vaikuttaa, osallistua ja olla aktiivinen. Aika tärkeitä asioita minun mielestäni!

Muutama innokas vierailija radioasemalla, jossa pääsimme kuulemaan liveuutisia sekä hihkumaan HEI yhteen ääneen kuulijoille.

Rallyn ohjelmaan kuului paljon muutakin kuin workshopeja. Yksi päivä oli varattu vierailukohteisiin; puolet porukasta matkusti Riikaan muun muassa automuseoon ja toinen puoli porukasta suuntasi kohti maaseutua. Itse olin mukana jälkimmäisessä porukassa. Ensin suuntasimme maatilalle, jossa pääsimme maistamaan heidän tuottamaa jäätelöä, mums! Suomalaisen silmään maatila ei valtavasti eronnut suomalaisesta (minun maataloustuntemuksen perusteella heh). Sen jälkeen olikin vuorossa radiovierailu läheisessä pikkukaupungissa, minkä jälkeen suuntasimme retkipäivän mielenkiintoisimpaan kohteeseen eli tynnyrimuseoon. Oli yllättävän kiinnostavaa nähdä, kuinka perinteinen puutynnyri valmistetaan perinteisin menetelmin ja pääsipä muutama meistä itsekin avuksi valmistusprosessissa. Tynnyreiden valmistaminen on vanha latvialainen perinne, mutta vain harva pitää perinnettä yllä. Sen vuoksi esittelyä pitänyt mies sekä hänen isänsä haluavat valmistaa edelleen tynnyreitä, tosin jo nykyaikaisia menetelmiä hyödyntäen. Tynnyrimuseon lisäksi päästiin hetkeksi nauttimaan luonnosta kansallispuistossa rentoutuen.

Puutynnyri valmistui vaivattomasti ammattilaisen otteessa yksityiskohtia myöten, kuvassa poltetaan korkin reikää.

Henkilökohtainen suosikkini oli päivä, jolloin kisailtiin ja mentiin päivän päätteeksi rannalle. Maatiimeissä kilpailimme European championship -kisan voitosta hauskoilla tehtävärasteilla ja oli luvassa myös lentopalloturnaus, jossa emme kyllä oikein pärjänneet. Hienointa oli se, että yhtä tehtävärastia lukuunottamatta tehtävät eivät olleet entuudestaan tuttuja, joten saimme monta ideaa toteutettavaksi tulevissa jutuissa! Esimerkiksi yhdellä rastilla täytyi kuljettaa mahdollisimman paljon vettä tietyssä ajassa saavista toiseen siten, että joukkuelaiset seisoivat jonossa ja vettä kaadettiin pahvimukilla seuraavalle ja jonon viimeinen kaatoi veden saaviin. Jippo oli siinä, että vettä sai kaataa vain oman pään yli eikä katsetta saanut kääntää taaksepäin. Vettä vähän roiskui mutta kuumana päivänä se oli vain piristävää. Ehkä joillain rasteilla päädyttiinkiin lopulta vesisotasille 😇😆 Koko viikon ajan saimmekin nauttia poikkeuksellisen lämpimästä kelistä Suomen kesään verrattuna ja kyseessä oli kuulemma ensimmäinen lämpöaalto myös Latviaan. Jokainen palasi kotiin hieman ruskettuneempana.

Kun yksi yrittää osua laatikkoon, muut noutavat ohi menneet pallot uudelleen heitettäväksi. Hauska tehtävä, joka vaatii myös tiimityöskentelyä!

Paahtavan kisailupäivän jälkeen hyppäsimme busseihin ja ajelimme noin tunnin matkan Itämeren rannalle, ja virkistävä pulahdus meriveteen oli oikein tervetullut. Jopa minäkin vilukissana uskaltauduin veteen ja oli se sen arvoista! Vedessä polskuttelun jälkeen maistuikin ruoka hyvälle, etenkin kun se oli itse nuotiolla valmistettu. Tai no myönnettäköön, että miesväki oli kokkina ja itse sain vain nauttia lopputuloksesta. Vaikka britit eivät ihan ymmärtäneetkään ettei kypsennettävää ruokaa kannata laittaa aivan liekkiin kiinni ja siten nuotioperunat olivat enemmän tai vähemmän palaneita, mutta ei sekään haitannut, onneksi oli makkaraa! 

Pieni pulahdus mereen oli ihanan raikastava kokemus helteisen ja aktiivisen päivän jälkeen.

Illan kruunasi upean auringonlaskun lisäksi rumpupiiri. Saimme vieraaksi ammattimuusikon, joka opasti meitä rumpurytmeihin ja jokainen pääsi illan aikana kokeilemaan kolmea erilaista rytmisoitinta. Oli aika hienon kuuloista kun pimenevässä illassa soihtujen loimutessa kaikuivat rumpujen paukahdukset. Vaikka rummuttelu olikin yksi illan kruunu, saimme ennen rannalta lähtemistä vielä toisenkin kruunun.. Nimittäin pääsimme todistamaan yhteistyön voimaa kun toinen busseista juuttui kiinni hiekkaan ja lopulta saimme työntämällä bussin onnellisesti jälleen liikkeelle! Sitä naurun määrää 😃

Ammattilaisen opastuksessa epämääräinen paukutus muuttui rytmikkääksi rummutukseksi noin sadan soittimen voimin.

Iltaohjelmissa nähtiin viikon aikana monenlaista ohjelmaa. Pääsimme muun muassa opettelemaan perinteisiä latvialaisia tansseja ja tämä aktiviteetti ei kyllä jättänyt ketään kylmäksi! Rallylle tyypillinen International buffet piti huolen siitä, ettei kukaan mennyt nälkäisenä nukkumaan. Buffetissa jokainen maa oli täyttänyt pöytänsä oman maan herkuilla ja niitä kierreltiin sitten maistelemassa. Suomen pöydästä löytyi muun muassa porosipsejä, Mariannekarkkeja, ruissipsejä, salmiakkia ja Muumilimua. Hittituote oli Toivakan-Joutsan 4H - yhdistyksen lahjoittamat vesitatuoinnit, jotka olivat yllättävän hankalia saada pois ihosta, itselläni onkin sen vuoksi tatuoinnin muotoinen rusketusraja 😆😃Rallylaiset pääsivät vastaamaan ohjelman sisällöstä myös crazy hairdo -illassa, jolloin lavalla nähtiin hullunkuristen kampausten lisäksi jokaisen maan lyhyt ohjelmanumero. Suomen esityksessä nähtiin kuinka joulupukki testasi Sandstormin tahtiin suomalaisia urheilulajeja kuten eukonkantoa, ilmakitaransoittoa sekä saappaanheittoa. 

International buffetin aikana ei jäänyt epäselväksi mikä pöytä kuului millekin maalle.

Rallysta teki erityisen se, että samalla vietettiin Rural Youth Europen 60-vuotis juhlaa. Tämän vuoksi saimme loppuviikosta muutamia vieraita, jotka halusivat kunnioittaa juhlavuotta, esimerkiksi Latvian maatalousministeri tuli tuomaan tervehdyksensä meille ja pääsimme istuttamaan puita hänen kanssaan! Lisäksi viikonloppuna saapui useita juhlagaalaan kutsuttuja jäsenjärjestöjen edustajia ja lauantai-iltana vietimmekin Rural Youth Europen syntymäpäiväjuhlaa. Kuin järjestöä kunnioittaakseen, koko viikon kestäneet upeat kelit "huipentuivat" juhlan aikana riehuneeseen ukkosmyrskyyn. Oli aika tunnelmallista istua koristellussa vanhassa ladossa ykköset yllä, kun ulkona myrskysi. Pelkäsimme menisikö sähköt, mutta niin ei onneksi käynyt kuin vahingossa juontajan nojautuessa katkaisijaan 😄Jännitystä saatiin kuitenkin aikaan kun katto alkoi vuotaa! Mutta sekin onneksi vain yhdestä kohdasta eikä vuoto kestänyt kovin kauaa, mutta hyvät naurut siitäkin saatiin. Viralliseen ohjelmaosuuteen kuului toinen toistaan pidempiä puheita, videoita RYEn vuosien varrelta sekä tietysti juhlaillallinen. Kun puheet oli pidetty, tanssi jatkui aamuun saakka! Ilmassa oli sekä juhlan tuntua sekä myös haikeutta, olisihan Rally pian ohi ja olisi aika hyvästellä moni uusi tuttavuus.

Juhlallisen gaalaillallisen päätteeksi saimme Youthpass-todistukset osallistumisesta Rallyyn. 

Jotenkin täytyisi varmaan vetää yhteen tämä viikon mittainen ilottelu, joten sanottakoon että kokonaisuutena European Rally 2017 oli ikimuistoinen ja ehdottomasti yksi parhaimpia kokemuksiani. Vaikka välillä oli informaation puutetta tai workshopit menivät yli hilseen, ei se haittaa yhtään, sillä kaikki se muu on jotain niin hienoa. Voisin vuolaasti hehkuttaa tässä ihanaa tunnelmaa ja ihmisiä ja upeaa säätä ja kaikkea vaikka loputtomasti, mutta ehkä ymmärsitte jo pointtini: Rally oli super 💗💗💗 Suuri kiitos tästä kuuluu tietysti kaikille niille ihmisille, jotka tekivät siitä niin superin. Mikäli törmäätte elämässänne tilaisuuteen osallistua kansainvälisiin tapahtumiin tai matkoihin (haku 4H vaihtoihin on muuten jo auki, vinkvink) niin tarttukaa siihen ja erityisesti jutelkaa ja tutustukaa eri maalaisten ihmisten kanssa, ette tule pettymään!

Koko tämä upea porukka on osasyyllinen siihen, että voin täydestä sydämestäni suositella kansainvälisyyttä aivan jokaiselle!

Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän hehkutukseni. 

Ps. Kuvia olisi ollut noin miljoona kappaletta mutta sydän riipien täytyi vähän karsia, näistä saa kuitenkin vähän fiiliksiä. Linkistä pääset myös tapahtuman videoon, jos katsot loppuun saakka, saatat nähdä hiekkaan juuttuneen bussin nytkähtelevän 😉 https://www.youtube.com/watch?v=Lp3zXosYVqc 

Rallyterveisin,

Sari