Pakkastalven huumaa, digitaitoja ja pulkkamäkiä

Konneveden 4H-yhdistys ry on saanut Erasmus+ -rahoituksen vapaaehtoistyöntekijän työllistämiseksi. EVS-vapaaehtoistyöntekijä saapui Konnevedelle marraskuussa 2018. EVS tulee sanoista European Voluntary Service.

Vapaaehtoisen työjakso Konnevedellä kestää helmikuun 2019 loppuun. Vapaaehtoisemme on kiinalainen Mingchen He ja hän saapui meille Unkarista. Vapaaehtoinen voi työskennellä 4H-yhdistyksen lisäksi myös Konneveden kunnan ja sidosryhmiemme palveluksessa.

***

Lumikenkäilyä Marjan perheen luona.

During the Christmas time, I visited Seinäjoki and Tampere. Seinäjoki is not a big city. Unlike most other Finnish cities, there are not many lakes around city. But still I found a lake nearby the local central hospital. Walking around lakes and having some peaceful time by just sitting by the lakeside are my favorite things to do. Of course, because the weather was chiily, I couldn’t sit there still. I chose to have a walk. Soon I realized that lake is an artificial one after talking with the local. I didn’t check out what is the real reason behind digging this lake, let me just assume lake has an crucial position in Finnish people’s heart. Until backing to Konnevesi, I got to know Seinäjoki is called “Strawberry Town”. I guess the lake also plays an important role in the water supply for the growth of strawberry J. And Tampere is bigger than I imaged. I am not doing to write in detail, as I was more like a tourist.  

Maijan perheen luona perinteisiä suomalaisia ruokia.

Last few weekends, I visited my mentors - Marja’s family and Maija’s family, I had gotten the chance for first time to try snowshoeing, what’s more, first time to walking on a lake equipped with them. Even though that day was an extremely cold, it was a fabulous experience. I also visited a cinema (which seems the only one within Konnevesi?). At the beginning, I was worried if there are enough audiences to watch out there, as it is located in the small village, but soon I cleared up the doubt by talking to the one of owner there, who had started that business since he was 12 years old. What an unbelievable story. I tried to recall my memory backing to my age of 12, I am the boy who used to be excited for whole day for watching an open-air movie. In addition, I learnt how to cook some Finnish dishes and dessert from Maija. Margit also visited me to visit her family, and shared their stories with me, the most amazing thing to be here for me is getting to know how people live their life here and how this big community works.  

Laskiaispullia, nam!

There was one day in the Lapunmäki school, which is called “Digi Open” (not sure if it is right), which is part of a national program including several Universities. Pedagogical students in University of Jyväskylä joined with the teachers in Lapunmäki school to apply some digital methods to help students for learning, like Typing practice, Swedish language study and so on. It was nice to visit there quickly!

Kyllä hätä keinot keksii!

Finland should be one of the best places for the winter sports. People start skiing at a very early age, even though there are not many mountains. But the heavy snow can make skiing a sport easy to operate. As you can see, there are so many things for me to have a first try, skiing is also a new sport for me to join, although I have watched it on TV many times, it always looks far away from my life, as a person living the places with a little snow. Frankly, it looks very easy to get speed to move forward, but I ended up like a snail. Obviously, there must be something wrong with my skiing skills L. Furthermore, I have to mention sled ride, with mates of international club, we had a sled ride on the hill. I had seen the kids in daycare playing with sled, but never tried it by myself before. The experience proved that sled ride is an very interesting, not just for the kids. Although I didn’t prepare well for clothing ,and have to use the plastic bags wrapping my shoes, this sled ride did bring me to the childhood with a great joy.

Stay tuned,

Mingchen J

Mingchen He työskentelee Konneveden 4H-yhdistyksessä vapaaehtoistyöntekijänä marraskuusta 2018 helmikuulle 2019. Mingchen, tutummin Minski, kertoo työviikoistaan ja kokemuksistaan Konneveden 4H-yhdistyksen blogissa.

Joulupukkeja ja kulttuurieroja - Mingchenin ensimmäinen kuukausi Konnevedellä

Konneveden 4H-yhdistys ry on saanut Erasmus+ -rahoituksen vapaaehtoistyöntekijän työllistämiseksi. EVS-vapaaehtoistyöntekijä saapui Konnevedelle marraskuussa 2018. EVS tulee sanoista European Voluntary Service.

Vapaaehtoisen työjakso Konnevedellä kestää helmikuun 2019 loppuun. Vapaaehtoisemme on kiinalainen Mingchen He ja hän saapui meille Unkarista. Vapaaehtoinen voi työskennellä 4H-yhdistyksen lisäksi myös Konneveden kunnan ja sidosryhmiemme palveluksessa.

***

This time I would like to start writing about schooling in Finland, which I was curious about. Before heading to the school to see the pupils, I had talked with Finns about the most respected jobs here. It was proved that teacher is absolutely on the list of best jobs in Finland, which provide the guarantee of enough fresh blood to keep the Finnish educational system at world class level.

During the last few weeks, I had gotten the chances to visit different classes in Lapunmäki School and do some breaktime activities for the students. The first impression for me is the courses students involved in are very practical. For example, The Home Economics, which seems like one of the most popular courses in the school. As a compulsory course for the 7^th students, and an optional one for the 8^th and 9^th students, this course provide the students with the chance to learn culinary skills they could practice for life. I felt regretful that I didn’t have this course when I was at their ages, otherwise I could have taken care of myself and others much better J

Although I have been cooking on my own quite often recent years (There is no choice L,under the condition of living alone), but still not a good cook. It is “safe” way to observe them to practice their cooking skills. To make the class a little bit different, I introduced the Chinese culinary culture (including how to use chopsticks) and shared some snacks/tea from my country. We continued the activities at Kukkula youth house on evening time.

By the way, woodworking course is another interesting one,students could boost their creativity through using different tools.

What’s more, there is nothing special with Lapunmäki School looking from appearance at first sight, but from the inside, the high-tech teaching methods gave me a surprise. When a school equipped with tablets for students, big touchscreen for the classrooms, cloud platform for education involving everyone in the school, I have to say the digital era brings the conveniences people couldn’t imagine years ago. Of course, it could not happen without the support from the municipality.

Konnevesi is a small town, but it doesn’t mean there must be a boring life staying here. People can find quite a few activities/interesting clubs to join easily, which is even more approachable than the big cities I was living. The only issue is sometimes people lack of interest/passion to join, but I can understand usually people get used to stay in the comfort zone, me either J

Youth house seems always a popular place for the youngster to have fun, every time I visited there, there were always a bunch of people. Besides that, I also took part in the cooking club, hobby craft night and Christmas Opening Event (can’t believe half inhabitants of Konnevesi did join, amazing!) 

By the way, I met a real Santa Claus here for the first time in my life, at beginning I wrongly though someone from the local dressed up as Santa Claus. Please forgive my un-professionalism, but I felt how important is Santa Claus to Finnish people.

Sirkkamäessä Mingchen tapasi ihka oikean Joulupukin!

MERRY CHRISTMAS!!! :)

Stay tuned J

Mingchen

Mingchen He työskentelee Konneveden 4H-yhdistyksessä vapaaehtoistyöntekijänä marraskuusta 2018 helmikuulle 2019. Mingchen, tutummin Minski, kertoo työviikoistaan ja kokemuksistaan Konneveden 4H-yhdistyksen blogissa.

EVS-vapaaehtoinen saapui: Mingchen on täällä - Mingchen is here!

Konneveden 4H-yhdistys ry on saanut Erasmus+ -rahoituksen vapaaehtoistyöntekijän työllistämiseksi. EVS-vapaaehtoistyöntekijä saapui Konnevedelle marraskuussa 2018. EVS tulee sanoista European Voluntary Service.

Vapaaehtoisen työjakso Konnevedellä kestää helmikuun 2019 loppuun. Vapaaehtoisemme on kiinalainen Mingchen He ja hän saapuu meille Unkarista. Vapaaehtoinen voi työskennellä 4H-yhdistyksen lisäksi myös Konneveden kunnan ja sidosryhmiemme palveluksessa.

Lähde mukaan Mingchenin seikkailuun Suomessa ja seuraa Konneveden 4H-yhdistyksen blogia!

***

Ensimmäinen työviikko Konnevedellä 8.11.-18.11.2018 - First week at Konnevesi

Hello, 

I am Mingchen, currently doing my PhD program in Hungary. As I had spent most of time on my professional study, I realized some limitations of my perspective, then started learning something else from other fields and thinking what kind of life I should have and what sort of job should I do (even though I have been studying medicine for 11 years). At the time, I also start paying attention to social problems. Of course, only thinking is not enough,through the experiences of quite a few activities focusing on individual to national level I joined, I found it will be a meaningful job working with youngster, as they could represent the future of our society/countries.

Because volunteer work is something people don’t need think financially, it is more about how do people deal with works from the bottom of heart. European Volunteer Service (EVS) provides numerous chances with different activities for the youngster. As I have the plan working with youngsters in the future, that is why I would like to be a volunteer through EVS to accumulate related experience.

Before joining this program, I joined another one-month volunteer project in Finland, it was a really good memory for me. At the time,there was a lake nearby the place I stayed. I went to there every now and then by sitting beside the lake alone,which made my heart so peaceful. After finishing that project, I thought it will be nice to stay longer to explore more about Finland.

Now here I am. As there was a problem with my residence permit issue, I didn’t arrived to Konnevesi on time. But thankfully, we(with 4H) managed it together. Before arriving to Konnevesi, Heli had already found mentors (families) to help me to adapt to the new environment, and arranged different volunteer works for me. I really appreciate these.

When I arrived to the railway station in Jyväskylä, Heli and Erika were already there waiting for me, then we came back to Konnevesi. When we arrived to Konnevesi, the sky was already dark, it made me surprised that the time was less than 4 pm. As I was in Finland this May, at that time, the sky seemingly like never get dark, I could still remember I sat on the beach at 10 pm with the bright sky. I have to say Finland is a magic land.

This photo was taken at 22:14 of May 8th 2018 in Finland.

The first working day, Heli guided me to the different departments of municipality to connect me to the people I may need work with in the near future. She expected me to remember most people’s name the next day,but I have to say it is really challengeble for me to remember Western names - Heli want's to say that it was only sarcasm! 👀

In the afternoon, we visited different clubs,which was beyond my mind, although Konnevesi is not big, but full of opportunities for the youngsters to approach, range from entertainment to entrepreneurship, you name it. What’s more, even though living in a rural area -- low density residential zone, people can still find the common space in the village to meet their social needs, like training their skills or doing social activities. Maybe there are not many participants to join, but it let me feel there is always a place being ready for the people would like to spend their time outside of home.

In the earlier this week, we visited three schools (two of them are in the village,one is in our “city”) and Day care. I have known Finland has one of the world's best education systems long time ago, so I am always excited to get to know how students spend their time in school. As it was just short stay in there (I will spend more time in these schools later on), but I have found Finnish students have much more time for play than I imagined. For the schools in the village, because of the small number of students, normally, different grades will be combined into one class. I couldn't help thinking of the memory of 100 students in one class when I was in high school. Anyway, the students are very active, curious and energetic. It was very nice experience to talk to them, and answered their questions. What impressed me most was that the students in the preschool, first and second grade group have very good eating behavior. It was so touching to see the little girl/boy using cleaning cloth clean the table after eating.

In the Day care, the kids are very independent. Although they aged from 3 to 5, when the outdoor time comes, they can put on their clothes, shoes and gloves in “a professional way”. I was worried to losing my job there. Another thing I have to say is good discipline, as we organized them to go to forest to play on that day, which need them stand in a line to move there, they kept the line very well, and without asking for assistance on the way to the top. In a nutshell, the small actions always bring me endless deeply impression here.

Christmas is coming!

4H association organized Pre-Christmas Party for the members on Friday evening (16.11.2018). The active members volunteered in the Municipality Center preparing for foods and logistic works, but it will also benefit for them in the long term I am sure. It seems to me that the government is always somewhere hard to approach. In here, Konnevesi, local government not only contribute to deal with public affairs,but also create a harmonious environment for inhabitants to be involved in my view.

When everybody here are waiting for the snow to come. On Saturday,we have gotten a sunny day eventually. It looks much better than the last several days, the world immediately got brighter J

I felt so lucky, as my mentor Ulla-Mari was planning to show me around in the nature nearby, I am a nature lover. Every moment with peace I cherish so much, maybe because I used to live in the places full of people around. After that, we headed to join the activity held by hunting group, I had the chance to taste moose meat over there (although I still have no idea what does moose exactly looks like). On the same table, I got to know Keijo, who was one of the volunteers building the “hunting house” we all were staying, yes,volunteer again, haha. He also introduced the history of “hunting house” for us afterwards.

Stay tuned…

Cheers J

Mingchen

Mingchen He työskentelee Konneveden 4H-yhdistyksessä vapaaehtoistyöntekijänä marraskuusta 2018 helmikuulle 2019. Mingchen, tutummin Minski, kertoo työviikoistaan ja kokemuksistaan Konneveden 4H-yhdistyksen blogissa.

Kotikansainvälisyyttä isäntäperheenä? Kyllä kiitos!

Joka vuosi Suomeen saapuu IFYE-ohjelman (International 4H Youth Exchange) kautta useita vaihtareita, "ifyeitä", jotka tutustuvat suomalaiseen kulttuurin isäntäperheideden arjessa. Minkähänlaista olisi olla isäntäperheenä eri puolilta maailmaa saapuville vaihtareille? Tästä blogikirjoituksesta löydät kokemuksia konnevetisten isäntäperheiden kokemuksista. Luettuasi seuraavat upeat kokemukset, voit jättää oman hakemuksesi isäntäperheenä toimimiseen täällä 31.3.2019 mennessä. 

- Sari/Konneveden 4H -

"Hei, olen kolmen tytön äiti keski-suomesta. Olin itse IFYE v.-92, USAssa.Asumme vanhalla kyläkoululla. Olen töissä vanhustenhoidossa perushoitajana.Lapset ovat nyt 12, 15 ja 17v.

Olemme saaneet olla isäntäperheenä 10 ihanalle IFYElle eri puolilta eurooppaa sekä USAsta ja Kanadasta.

Aloitin isäntäperhetoiminnan kun olin kotiäitinä ja lapset olivat pieniä. Perhe sopeutui vaihtareihin hyvin, lapset ovat paljon sopeutuvampia kuin aikuiset. Kieltä ei lapset alkuun vielä osanneet ja tulkkina toimiminen oli hetkittäin haasteellista. Hyvin pian lapset oppivat muutamia sanoja ja muuta ei tarvittu leikkiin ja hauskanpitoon. Itse nautin siitä että sain käyttää englantia ja jakaa kokemuksia ifye vaihdosta, joka itselläkin mullisti elämän. Muutamana vuonna pidimme välivuoden, mutta heti tuli kyselyitä, miksi ei vaihtaria olekkaan tänä vuonna?

IFYE-Sarah Konnevedellä kesällä 2017.

Haasteellista on lähinnä aikataulut ja kuinka ehtiä tehdä kaikki siinä ajassa. Ideoita alkaa yleensä tulla sitä mukaa kun vaihtariin tutustuu paremmin.  Avoin mieli ja sopeutuminen on molemmin puolin avain mukavaan ifye- kokemukseen. Arki ja oman perheen harrastukset ja elämäntapa ovat eksoottisia muualta tulleelle. Ja sitä kokemusta ei muualta saa. Perheenjäsenenä ifye on meillä osallistunut kaikkiin perheen normaaleihin touhuihin ja joskus kohdalle on sattunut esim. Häät tai rippijuhlat. Matkoja on tehty lähinnä mummolaan ja lähikaupunkeihin, senkin mukaan, onko vaihtari jo ollut muissa perheissä ja mitä toivoo vielä näkevänsä. Meidän perhe on saanut unohtumattomia kokemuksia ja elämänmittaisia ystäviä maailmalta. Lapset ovat saaneet hyvää harjoitusta kielten puhumisesta ja myös motivaatiota opetella lisää.

Suosittelen kaikille jotka haluavat kokea jotain uutta omasta ja toisesta maasta ja kulttuurista, sekä kuulla kuulumisia maailmalta. Jos oma lapsi on haaveillut ifye vaihdosta, tätä kautta saa kuulla jo etukäteen millaista se on. Itselleni IFYE- ohjelma on kaikkineen antanut valtavasti. En vaihtaisi kokemuksiani mihinkään, enkä olisi sama ihminen ilman niitä."

- Marita Pynnönen -

Jennifer Kalajan vuorella.

"Perheessä vanhemmat sekä 20-, 18-, ja 15-vuotiaat lapset. Ollaan hostattu vaihtaria kerran, vuonna 2016. Silloin meillä majaili sveitsiläinen 27v. tyttö kolmen viikon ajan. Aika meni tosi nopeasti ja oli mukava tutustua Jenniferiin!

Yhteistyö 4H-liiton ja paikallisen 4H-yhdistyken kanssa sujui easy peasy lemon squeezy. Meidän osalta homma hoitui tosi vaivattomasti, ei kritisoitavaa.

Meillä ollessaan Jennifer joutui/pääsi osallistumaan rippi- ja ylioppilasjuhlien valmisteluhössötykseen eli pienimuotoiselle työleirille siis. Sen lisäksi tehtiin ihan perus arkijuttuja, kuten käytiin järvellä soutelemassa, kerättiin marjoja, pyöräiltiin ympäri kyliä, pyörähdettiin mökillä ja Kuopiossa jne. Välillä oli päiviä, jolloin kaikki perheenjäsenemme olivat töissä, mutta sekään ei vaihtaria haitannut, päinvastoin. Oli kuulemma mukava ihan olla vaan ja tutustua mestoihin omatoimisesti."

- Tanja Raatikainen - 

"Me, Liimataisen perhe, innostuimme v. 2011 ensimmäisen kerran ryhtymään isäntäperheeksi. Perheeseemme kuuluvat vanhemmat Pekka ja Marja sekä tyttäret Anniina, Katariina ja Eveliina. Alkusysäys tuli perheemme 4H toiminnassa mukana olleiden vanhimpien tyttärien (silloin 15 ja 12 v.) toiveesta. Meillä vanhemmilla oli mukavia kokemuksia ystävyyskuntatoiminnasta Pohjola Norden toiminnan kautta. Olimme sitä kautta saaneet elinikäisiä perheystäviä Norjasta. Tuli tunne että meillä olisi paljon näytettävää suomalaisesta maaseudusta, järviseudusta ja elämänmenosta täällä Konnevedellä. Kielitaidon kehittäminen ja uusiin kulttuureihin tutustuminen kiinnosti myös paljon.

Taiwanilainen Fu-En sekä Liimataiset Konnevedeltä.

Isäntäperheeksi ryhtyminen 4H:n kautta oli luontevaa ja helppoa. Hakeminen ja tieto isännäksi pääsemisestä tapahtui hyvissä ajoin kevättalvella aina kunkin vaihtovuoden aikana. Tietoa ja yhteydenottoja tuli 4H-liitolta erittäin hyvin. Pääsimme tutustumaan vaihtariin e-mailin ja FB:n avulla jo huhti-toukokuun aikana.

Vaihtarit: Fu-En Lee , Taiwan 22v., 8.-23.7.2011

Denise Müller, Sveitsi 21v., 16.8.-6.9.2012

Audrey Schmitz, USA 19v., 5.-29.7.2013

4H-liitto huolehti myös vaihdon aikana yhdellä yhteydenotolla, kuinka vaihtarin kanssa sujuu ja varmistivat jatkoyhteyksistä seuraaviin perheisiin tai takaisin Helsinkiin. Suuria hankaluuksia meille ei tullut (kuten sairastumisia tai perheongelmia), joihin liiton olisi tarvinnut puuttua. Yhteistyötä/tutustumista järjestimme myös Juntusen Annin kanssa sen mukaan mihin aikaan kesästä/syksystä vaihtari oli Konnevedellä.

Sveitsiläinen Denise pullakoulussa

Vaihtareiden kanssa on ollut paljon tekemistä. Nuoret ovat osallistuneet perheen arkeen maatilallamme. On tehty yhdessä askareita hevostallilla, heinäpellolla, puutarhassa ja metsässä marjoja keräten. He ovat osallistuneet ennakkoluulottomasti ja halukkaasti mukaan puuhiin. Vapaa-aikaa nuoret (omat ja vieraat) ovat viettäneet rupatellen, pelaten ja musisoiden keskenään, kalastaen ja tietysti saunoen. Saunominen ja kalastaminen on ollut kaikille todella mieluista. Kotikylää ja Konneveden kohteita on luonnollisesti käyty esittelemässä. Perheemme liikuntaharrastuksissa ja perhejuhlissa he ovat olleet mukana. Keittiössä kokkailu ja leipominen oli myös mieleistä kaikille vaihtareille. Pekka tutustutti heitä omaan työhönsä maatilalla ja maatalouskaupassa. USA:n vaihtari oli mukanamme kesälomareissullamme Itämeren risteilyllä. Sveitsin vaihtari pääsi tutustumaan myös kouluarkeen vierailemalla siellä ja pitämällä muutamia oppitunteja. Hän halusi myös tutustua oman ammattinsa työhön paikallisessa kukkakaupassa.

Fu-Enin valmistama taiwanilainen päivällinen

 Perheemme sopeutui hyvin isäntäperheenä olemiseen. Jos meillä vanhemmilla ei aina oikeita englannin sanoja löytynyt, niin selitettiin, viitottiin, näytettiin kuvia kirjoista tai netistä, kunnes asia selvisi. Kielitaito siinä väkisinkin kehittyi ja ainakin rohkeus yrittää. Tytöiltä saatiin apuja unohtuneisiin sanoihin ja vaihtarit myös opettivat hyvin englantia ja myös omaa äidinkieltään. Omien isompien lasten rohkeus puhua englantia lisääntyi ja nuorimmainen(vaihtojen aikana 8-10 vuotias) oppi ymmärtämään jonkun verran englantia. Hänelle tulkattiin paljon jottei tuntisi oloaan ulkopuoliseksi. Mm. yhteiset lautapelituokiot olivat hänellekin hauskoja. Joku tytöistä joutui aina luopumaan omasta huoneestaan vierailun aikana mutta sopu sijaa antoi.

Audreyn suuri saalis!

Mikä on ollut parasta? Se, että kaikki ovat olleet aidosti kiinnostuneita näkemästään ja kokemastaan. Ihmeellisiä sirkushuveja ei ole tarvittu vaan tavallista, tosin meidän oloissa, puuhakasta arkea. On ollut ihanaa ymmärtää ja tulla ymmärretyksi. Saunakulttuurin opettaminen on ollut hauskaa. Vaihtareilta olemme saaneet kivaa tietoa heidän kulttuuristaan ja aaaah: ne makuelämykset heidän kokkailuistaan ja leipomisistaan. Jokaisen kanssa pidetään yhteyttä: Taiwanin ja USA:n vaihtarin FB:n avulla harvakseltaan, mutta tiedetään kuitenkin mitä heille nykyään kuuluu. Sveitsin vaihtarista ja hänen perheestään on tullut hyviä ystäviä meille kaikille ja olemme tavannet jo useita kertoja täällä Suomessa ja Sveitsissä. Minä ja Denisen äiti käymme nyt yhteistä kielikurssia Whatsupin avulla.

Audrey herkkujen äärellä.

Haasteita: Jos vaihtarin vierailuaika oli lyhyt, niin vierailusta tuli aika hektistä. Oli niin monta paikkaa ja asiaa mitä haluttiin täällä näyttää. Tuntui, että aina oltiin menossa jonnekin. Ja etäisyydet täällä ”korvessa” asuessa oli välillä puuduttavia, paljon autossa istumista. Pidempien vierailujen aikana arki oli rauhallisempaa. Sveitsin vaihtarin ollessa normaali kouluarki oli hyvä juttu. Rahallista tukeahan ei liitolta tule kuin vaihtarin siirtymä matkalippuihin täällä Suomessa. Eli kyllähän rahaa kuluu enemmän mutta kaikkea ei mitata rahassa, henkinen ja sosiaalinen anti oli niin hyvää.

Villa Mosquiton maalarit

Miksi suosittelen muille?: Jos haluat tutustua syvemmin johonkin maahan ja sen kulttuuriin, ihmisiin ja kieleen, ryhdy isäntäperheeksi! Jos olet ylpeä kotimaastasi ja kotiseudustasi ja haluat näyttää sitä muille, ryhdy isäntäperheeksi! Jos haluat käyttää osaamaasi kielitaitoa ja oppia uutta, ryhdy isäntäperheeksi! Aina ei tarvitse lähteä kielikurssille ulkomaille vaan hanki kurssi itsellesi ja perheellesi ryhtymällä isäntäperheeksi!

Yhden kerran olisimme vielä päässeet isäntäperheeksi Vietnamista kotoisin olevalle tytölle, mutta hänen omiin suunnitelmiin tulikin muutoksia. Sen jälkeen emme ole isäntäperheenä toimineet. Mielellämme jaamme kokemuksiamme uusien isäntäperheiden kanssa."

- Marja Liimatainen -

"Kesällä 2016 Kelley USA:sta vietti meillä kolme viikkoa. Hän oli ensimmäinen vaihtarimme ja tietysti aluksi jännitimme kuinka hän meillä viihtyy. Kaiken kaikkiaan hän oli Suomessa kolme kuukautta ja me olimme ensimmäinen perhe täällä, siksipä pääsimme aitiopaikalle seuraamaan hänen matkaansa ja mm. ensireaktiotaan saunomisen suhteen. Hän saapui juuri ennen juhannusta, vietimme juhannuksen perinteisesti saaressa kokkoa polttaen, paljussa uiden ja saunoen, tehtiin saunavastat ja juhannustaiat jne. Hän suhtautui asioihin suurella mielenkiinnolla ja avoimin silmin ja mielin. Kulttuurieroja tuli vastaan yllättävän vähän. Oli kivaa kertoa omista tavoistaan ja näyttää itselle tärkeitä paikkoja. Hän vastaavasti kertoi omistaan ja mm. leivoimme jonkin verran yhdessä. 

Kelley pääsi myös lavatansseihin! Kelleyn vierailusta voit lukea lisää hänen blogistaan.

 Viime kesänä 2017 Eleri Walesista oli vaihtarimme vajaa kaksi viikkoa. Me olimme ainoa perhe hänen matkallaan, joten hänen ”Suomi-kuvansa” oli meidän varassamme. Aika meni taas mukavasti ja nopeasti. Hän oli edellistä vaihtariamme enemmän kiinnostunut maataloudesta, joten kiersimme erilaisia paikallisia maatiloja ja pääsimme myös tutustumaan Valtran tehtaalle, mikä oli hänestä huippu juttu!

Valtralla Eleri pääsi koeajollekin!

Vaihtarimme ovat olleet mukana ihan arkipäivän asioissa. Toki olemme vähän kierrelleet, mutta siinä samalla on tullut nähtyä omaa kotiseutuaan enemmän, paremmin ja ”uusin” silmin. Se onkin ollut yksi tärkeä juttu. Normi arjessa moni asia jäisi huomaamatta, vaihtarin kautta huomaa ettei kaikki ole muualla niin itsestäänselvää. Kumpikin vaihtarimme on myös viettänyt aikaa 4H-yhdistyksen työntekijöiden kanssa ja saaneet sitä kautta enemmän tietoa paikallisesta toiminnasta.

Elerin kanssa melomassa.

Parasta on ollut saada uusia ystäviä, parempaa kielitaitoa ja kielikylpyä sekä itselle että lapsille. Samalla on saanut tietää enemmän uusista tavoista ja paikoista. Vastineeksi perheen esikoinen on antanut huoneensa vaihtarin käyttöön matkan ajaksi. Vaihtarimme ovat olleet tosi kivoja, avoimia ja yhteiselo on sujunut todella hyvin. Heistä on tullut tärkeitä ihmisiä meidän perheellemme, erityisesti lapsille ja lähtöhetkellä on ollut itku silmässä. Tällä hetkellä kun elämäntilanne ei mahdollista pitempiä aikoja ulkomailla, tämä on ollut hyvä ja edullinen vaihtoehto. Ensi kesäksikin odotamme taas vaihtaria ja suosittelen tätä samaa kokemusta myös muille."

- Ulla-Mari Pirkkalainen -

Itävallan RYE-syysseminaari järjestäjän silmin

Rural Youth Europe, toisin sanoen RYE on ollut esillä blogissamme jo aikaisemmin, Sarin Rally-kertomuksen myötä. Euroopan nuorten hyväksi toimivien järjestöjen sateenvarjo-organisaatio RYE:stä voitkin siis lukea tarkemmin Sarin postauksesta täältä, tai Rural Youth Europen verkkosivuilta. Tässä tarinoinnissani keskityn kertomaan omista RYE-kokemuksistani, erityisesti lokakuisesta syyseminaarista Itävallassa. Mukana myös kuvapläjäys Itävallan reissusta - ensimmäistä kuvaa lukuunottamatta kuvista kiitokset muille seminaarin osallistujille ja järjestäjätiimin jäsenille!

RYE:n toiminta on minulle tuttua nyt reilun vuoden ajalta. Vuoden 2016 lokakuussa vietin viikon osallistujana syysseminaarissa Norjassa. Kokemus oli unohtumaton: viikko keskustelua, harjoituksia ja hauskanpitoa tärkeän aiheen, sosiaalisen osallistamisen äärellä, uusia ystäviä ja arvokkaita kontakteja. 4H on ollut minulle aina ensisijaisesti työpaikka, joten tämänkaltainen asiapitoinen, kansainvälinen seminaari sopi paremmin kuin hyvin lisäämään tietouttani nuorijärjestöistä kansainvälisesti, sekä seminaarin aiheesta. Tuon seminaarin jälkeen tunsinkin päässeeni osaksi yhteisöä, johon halusin kuulua vieläkin paremmin.

Turistikuvailua Wienissä

Toiveeni toteutuikin jo melko pian, kun Suomen 4H-liitosta  minulle tarjottiin mahdollisuutta osallistua vuoden 2018 syysseminaarin suunnitteluun ja järjestämiseen. Tuo seminaari tullaan järjestämään Suomessa, ja ennakkovalmistelut aloitettiin hyvissä ajoin. Seminaarin valmisteluun kuuluu oleellisesti aiemmista seminaareista oppiminen, ja siksipä minut ja RYE-ystäväni Enni kutsuttiin osaksi vuoden 2017 Itävallan syysseminaarin järjestäjätiimiä. 

Syysseminaarin järjestäminen on pitkä projekti, ja vaikka meidät kansainvälisen järjestäjätiimin jäsenet tarvittiin mukaan vasta melko myöhäisessä vaiheessa, teimme silti valmistelua pitkin kevättä ja kesää. Enni oli mukana prep team -tapaamisessa alkukesästä, ja muuten työskentelimme tiiviisti teknologian välityksellä milloin Dropboxin, milloin Facebookin kautta. Yhteistyössä paikallisen järjestäjätiimin kanssa suunnittelimme seminaarin työpajoja, aikatauluja ja iltaohjelmaa. Ja viimein koitti se hetki, kun pääsimme suuntaamaan kohti Itävaltaa ja toteuttamaan suunnittelemamme seminaarin. 

Viikon ohjelmaan kuului muun muassa yhteiset jalkapallopelit pakolaisten kanssa työskentelevän Play Together Now -järjestön kanssa

Viikko itävaltalaisessa pikkukaupunki Moldissa hujahti ohi kuin siivillä. Viikon aikana keskusteltiin, jaettiin kokemuksia, kuultiin asiantuntijoita, ja tietenkin myös hankittiin ystäviä ja pidettiin hauskaa. Tämän vuoden teemana seminaarissa olivat ihmisoikeudet ja niiden toteutumisen takaaminen nuorisojärjestöissä. Pääsimme muun muassa kuulemaan useita tositarinoita pakolaisten matkasta Itävaltaan, heidän itsensä kertomina.

Seminaariin osallistuminen järjestäjänä poikkesi huomattavasti osallistujana olemisesta. Minun vastuullani viikon aikana oli muutama työpaja, sekä yhden pienryhmän ohjaaminen. Osallistujat oli siis jaettu useaan pienryhmään, joiden kanssa ryhmien vetäjät kävivät joka päivä keskustelun päivän ohjelmasta, parhaista puolista ja kehitysideoista. Tämän lisäksi vastasimme koko järjestäjätiimin kanssa yhteisvastuullisesti siitä, että jokaisesta työpajasta otettiin valokuvia ja tehtiin muistiinpanoja seminaarin raportointia varten. Jokaisen päivän ohjelmaan kuului myös käytännön asioiden hoitamista, kuten pikapalavereita ja kaupassa käyntiä, sekä kaksi pidempää koko järjestäjätiimin palaveria.

Viikkoon mahtui myös paljon hauskanpitoa - tässä pelaamme perinteistä itävaltalaista synttärijuhlaleikkiä, eli syömme suklaasuukkoja kilpaa ilman käsiä. On muuten vaikeampaa kuin uskoisi!

Viikko suuren kansainvälisen seminaarin järjestämistä oli paitsi antoisaa, myös paikoin raskasta. Järjestäjätiimissä vallitsi vahva halu tehdä asiat mahdollisimman hyvin, mikä tarkoitti myös suurta työmäärää ja vastuuta. Tämän lisäksi halusimme Ennin kanssa oppia mahdollisimman paljon ensi vuotta silmällä pitäen koko viikon kulusta, ja siksi pyrimme osallistumaan muistiinpanovälineiden kanssa niihinkin työpajoihin, joista emme itse olleet vastuussa. Kun järjestäjätiimin kokoukset oli luonnollisesti sijoitettu ohjelmassa oleville tauoille, päivät saattoivat olla hyvinkin pitkiä ja intensiivisiä. 

Suuresta työ- ja vastuumäärästä huolimatta nautin seminaarin järjestämisestä suunnattomasti. Voinkin vilpittömästi sanoa, että tuo projekti kokonaisuudessaan oli yksi parhaita työkokemuksiani. Opin niin tapahtuman järjestämisestä, kansainvälisestä nuorisotyöstä kuin itsestänikin todella paljon. Huomasin myös, että järjestäjänä ja vastuussa oleminen sopi minulle paremmin kuin osallistujana oleminen: pidän siitä, että minulla on vastuuta ja saan olla mukana suunnittelemassa projektia, jonka teema on mielestäni tärkeä. Itävallan seminaarin järjestäjätiimi on parhaita työryhmiä, joissa olen työskennellyt: kaikki olivat yhtä lailla halukkaita ottamaan vastuuta, asioista keskusteltiin avoimesti, jokaisen mielipide haluttiin kuulla, ja toisten tekemä hyvä työ huomattiin. Viikon aikana meistä muotoutui sujuvasti työskentelevä tiimi, jolle syntyi myös omat hassut sisäpiirinvitsinsä. Järjestäjätiimin palaverit olivat asiapitoisuudestaan huolimatta kaikkea muuta kuin tylsiä! Myös kaikkiin seminaarin osallistujiin oli hauska tutustua, ja erityisen ihanaa oli tavata edellisvuoden seminaarista tuttuja kasvoja uudelleen.

Minä ja Enni International Buffetissa - pöydän antimista
pisteet Suomen seminaariosallistujille Irinalle ja Iiristiinalle!

Arvokkaan työkokemuksen, ihmisoikeuksista oppimisen ja uusien (työ)ystävien saamisen lisäksi kokemuksen hyötyihin täytyy ehdottomasti listata myös Itävaltaan tutustuminen. Pääkaupunki Wien oli kaunis ja kiehtova, ja seminaarin tapahtumapaikka Mold kertakaikkisen sympaattinen pieni maalaiskaupunki. Vaikka työpäivämme olivatkin pitkiä, se ei estänyt minua karkaamasta aamuisin ennen aamiaista lenkkeilemään pitkin Moldin hiljaisia katuja ja kurpitsapeltoja reunustavia metsäautoteitä. Myös ilmasto oli mitä positiivisin yllätys: vaikka aamulenkeilleni sain varustautua hanskoin ja säärystimin, auringon noustua lämpötila kohosi monena päivänä hellelukemiin. Vitsailimmekin Ennin ja Suomen seminaariosallistujien kanssa, että pääsimme kokemaan kesän, jota emme Suomeen tänä vuonna saaneet ollenkaan. 

Minun RYE-tieni jatkuu kohti Suomen syysseminaarin 2018 valmistelua, johon mahdollisesti kuuluu myös lisää reissaamista. Odotan suurella innolla sitä, että pääsen kokemaan seminaarin järjestämisen aivan alkumetreistä saakka. RYE on tarjonnut minulle jo nyt uskomattoman paljon kansainvälistymisen mahdollisuuksia, korvaamatonta työkokemusta ja uusia ystäviä, mutta uskon, että sillä on minulle vielä monenlaista uutta annettavaa. Olen todella iloinen siitä, että osana järjestäjätiimejä pääsen myös antamaan jotain takaisin. 

Timanttinen prep team! 💚

Suomen 4H-liitto lähettää vuosittain RYE:n tapahtumiin - syysseminaareihin, Sarin postauksessa esiteltyihin Rallyihin, sekä keväisin järjestettäviin study sessioneihin - 18-30 -vuotiaita osallistujia Suomesta. Suosittelen lämpimästi seuraamaan Suomen 4H-liiton tiedotusta hakuajoista ja hakemaan mukaan! Kysymyksiä seminaarista, sen järjestämisestä tai RYE:stä yleensäkin saa myös ehdottomasti kysellä minulta suoraan. Kerron mielelläni lisää kokemuksistani sekä osallistujan että järjestäjän näkökulmasta!

Kansainvälisin terveisin,
Rasa