Annos aurinkoa European Rallyssa

Vaikka 4H tarkoittaa minulle tällä hetkellä työpaikkaa, onnistuu se tarjoamaan minulle iloa ja mahdollisuuksia myös vapaa-aikanani. Sain kunnian olla osa Suomen 4H –liiton tiimiä, joka edusti Suomea 4H:n kattojärjestö Rural Youth Europen tapahtumassa elokuussa. Viikkoon mahtui niin paljon, että kaikesta saisi aikaan pienen kirjasen, mutta yritän tiivistää kohokohdat kohtuulliseen mittaan. Ota hyvä asento ja tervetuloa Sarin Rallymuisteloihin.

Suomen tiimi edusti sinivalkoisena Rallyn avajaisseremoniassa
 ja olipa mukana myös yksi perinteinen pohjalaisasu.

Niin mikä Rural Youth Europe tai tuttavallisemmin RYE? Kyseessä on sateenvarjo-organisaationa toimiva järjestö maaseutujen nuorten hyväksi toimiville 20:lle organisaatiolle 18 Euroopan maassa. RYE järjestää vuosittain tapahtumia jäsenilleen, joissa työpajojen ja vierailuiden myötä pureudutaan tärkeisiin teemoihin kuten ympäristöystävällinen elämäntapa, nuorten osallisuus sekä maaseudun kehitys.

Rural Youth Europen toiminnasta voit lukea lisää osoitteesta www.ruralyoutheurope.com

RYE:n päätapahtuma vuosittain on The European Rally, monitahoinen nuorisovaihto, johon jokainen jäsenorganisaatio voi lähettää viiden hengen tiimin. Tämän vuoden Rally järjestettiin elokuun alussa Latviassa. Rallyn perinteisiin kuuluu avajaisseremonia, jossa oman maan esiintuominen pukeutumisessa on enemmän kuin suotavaa. Yksi avajaisten hienoin asia onkin nähdä eri maiden perinteisiä asuja. Mikäli ei kansallisasua omistanut, suositeltiin pukeutumaan oman maan lipun värein. Juhlapuheita ja esityksiä seurasi osanottajamaiden esittely sekä toinen perinne eli tapahtuman avaaminen Rallykelloa soittamalla. 

Vuoden 2017 Rally avattiin kauniissa auringonpaisteessa Latvian Ligatnessa.

Rallyssa on yli sata osallistujaa noin 18 maasta, joten on tärkeää saada porukka tuntemaan olonsa hyväksi. Mikä olisikaan parempi keino kuin yhteiset pelit ja leikit sekä pienryhmätehtävät. Jo ensimmäisenä iltana pelailtiin yhdessä ja sitten ihan vain vapaasti jutusteltiin. Jokainen aamu alkoikin yhteisellä "energizer-leikillä", jonka tarkoitus oli saada ihmiset paremmin hereille ennen päivän ohjelmaa. Lisäksi ensimmäisenä päivänä suoritettiin pienryhmissä erilaisia tehtäviä, joiden tarkoituksena oli hauskanpidon lisäksi tutustua muihin osallistujiin. Haastoin itseni heti Rallyn aluksi hakeutumaan rohkeasti muun maalaisten kuin suomalaisten pariin ja jo ensimmäisenä iltana marssin juttelemaan latvialaisen porukan kanssa. Suoriuduin haasteesta viikon aikana mielestäni kohtalaisen hyvin ja sain kotiin viemisiksi roppakaupalla ihania uusia ystäviä ympäri Eurooppaa, voihan matkakuume sentään kun pitäisi päästä heitä tervehtimään! 😍😇

Jäätä uusien tuttavuuksien välillä rikottiin pelaamalla koko porukalla vanhassa ladossa, jossa järjestettiin joka ilta erilaista ohjelmaa. Kuvan leikissä laskettiin mäkeä suksilla!

Rallyn teema ”AIR – Active. Inspired. Rural” lisäsi osallistujien tietoutta muun muassa ihmisoikeuksista sekä Euroopassa tapahtuvista muutoksista. Heti ensimmäisessä workshopissa pääsimme työntouhuun ja aloitimme ihmisoikeuksmarkkinoilla. Harjoituksessa muodostimme pareja, joista osa hinnoitteli ja myi valitsemiaan ihmisoikeuksia ja loput parit valitsivat etukäteen haluamansa ihmisoikeudet ja yrittivät saada ostettua niistä mahdollisimman monta tehtävään annetulla rahamäärällä. Harjoitus itsessään oli mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä, mutta arvoitukseksi jäi, mitä harjoituksella oli tarkoitus saavuttaa sillä sen jatkotyöstäminen jäi vajavaiseksi. Sama pulma oli nähtävissä muissakin "opinnollisissa" osuuksissa viikon aikana: teemat ja aiheet olivat ajankohtaisia, mutta harjoituksissa aiheita käsiteltiin niin yleisellä tasolla, ettei niistä saanut kauhean paljon irti. Olisi ollut mielenkiintoista perhetyä joihinkin aiheisiin syvemmältikin ja kuulla vaikkapa tapauskertomuksia teemoihin liittyen. 

Rallylaiset ostamassa ja myymässä ihmisoikeuksia. Harjoituksessa oli havaittavissa selvää taktikointia hinnoittelussa!

Mutta kaikesta huolimatta opittiin viikon aikana kuitenkin jotain! Yksi tärkeimmistä asioista oli kielitaidon parantaminen ja etenkin rohkeus puhua englanniksi. Itselleni suuri mukavuusalueelta hyppääminen oli puhua mikkiin englanniksi yli sadan ihmisen edessä, kyllä hirvitti! Pientä poskien kuumotusta lukuunottamatta selvittiin kuitenkin vammoitta 😄 Osallistuin Rallyyn myös viime vuonna ja ylpeänä voin taputtaa itseäni olalle, sillä tänä vuonna olin jo huomattavasti rohkeampi puhumaan englantia sekä aloittamaan keskusteluja uusien ihmisten kanssa, hyvä minä! Tästä hyvästä minulla on monta uutta mahdollista majoituskohdetta KUN joskus lähden reissaamaan ympäri Eurooppaa. 

Mitä voisimme tehdä paikallisella, valtiollisella ja eurooppalaisella tasolla saadaksemme muutoksen aikaan?

Kielitaidon kohentumisen ja uusien ystävien lisäksi käteen jäi muutakin. Opimme muun muassa tiimityöskentelytaitoja sekä saimme valtavasti uusia ideoita esimerkiksi kerhotoimintaan. Viikon aikana workshopeissa vilahtivat sellaiset teemat kuin ilmastonmuutos, muuttuva Eurooppa, maaseutujen palvelut ja niin edelleen, mutta päällimmäisenä jäi mieleen ihmisoikeuksien teema. Se olikin sellainen, mikä tuli vastaan toistuvasti viikon aikana. Teeman käsitteleminen muistutti siitä, mitä kaikkea kuuluukaan ihmisoikeuksiin ja ettei niiden toteutuminen todellakaan ole itsestäänselvää, vaikka niin sitä ihminen toisinaan luulee. Rallyn myötä Suomen tiimissä vahvistui myös halu vaikuttaa, osallistua ja olla aktiivinen. Aika tärkeitä asioita minun mielestäni!

Muutama innokas vierailija radioasemalla, jossa pääsimme kuulemaan liveuutisia sekä hihkumaan HEI yhteen ääneen kuulijoille.

Rallyn ohjelmaan kuului paljon muutakin kuin workshopeja. Yksi päivä oli varattu vierailukohteisiin; puolet porukasta matkusti Riikaan muun muassa automuseoon ja toinen puoli porukasta suuntasi kohti maaseutua. Itse olin mukana jälkimmäisessä porukassa. Ensin suuntasimme maatilalle, jossa pääsimme maistamaan heidän tuottamaa jäätelöä, mums! Suomalaisen silmään maatila ei valtavasti eronnut suomalaisesta (minun maataloustuntemuksen perusteella heh). Sen jälkeen olikin vuorossa radiovierailu läheisessä pikkukaupungissa, minkä jälkeen suuntasimme retkipäivän mielenkiintoisimpaan kohteeseen eli tynnyrimuseoon. Oli yllättävän kiinnostavaa nähdä, kuinka perinteinen puutynnyri valmistetaan perinteisin menetelmin ja pääsipä muutama meistä itsekin avuksi valmistusprosessissa. Tynnyreiden valmistaminen on vanha latvialainen perinne, mutta vain harva pitää perinnettä yllä. Sen vuoksi esittelyä pitänyt mies sekä hänen isänsä haluavat valmistaa edelleen tynnyreitä, tosin jo nykyaikaisia menetelmiä hyödyntäen. Tynnyrimuseon lisäksi päästiin hetkeksi nauttimaan luonnosta kansallispuistossa rentoutuen.

Puutynnyri valmistui vaivattomasti ammattilaisen otteessa yksityiskohtia myöten, kuvassa poltetaan korkin reikää.

Henkilökohtainen suosikkini oli päivä, jolloin kisailtiin ja mentiin päivän päätteeksi rannalle. Maatiimeissä kilpailimme European championship -kisan voitosta hauskoilla tehtävärasteilla ja oli luvassa myös lentopalloturnaus, jossa emme kyllä oikein pärjänneet. Hienointa oli se, että yhtä tehtävärastia lukuunottamatta tehtävät eivät olleet entuudestaan tuttuja, joten saimme monta ideaa toteutettavaksi tulevissa jutuissa! Esimerkiksi yhdellä rastilla täytyi kuljettaa mahdollisimman paljon vettä tietyssä ajassa saavista toiseen siten, että joukkuelaiset seisoivat jonossa ja vettä kaadettiin pahvimukilla seuraavalle ja jonon viimeinen kaatoi veden saaviin. Jippo oli siinä, että vettä sai kaataa vain oman pään yli eikä katsetta saanut kääntää taaksepäin. Vettä vähän roiskui mutta kuumana päivänä se oli vain piristävää. Ehkä joillain rasteilla päädyttiinkiin lopulta vesisotasille 😇😆 Koko viikon ajan saimmekin nauttia poikkeuksellisen lämpimästä kelistä Suomen kesään verrattuna ja kyseessä oli kuulemma ensimmäinen lämpöaalto myös Latviaan. Jokainen palasi kotiin hieman ruskettuneempana.

Kun yksi yrittää osua laatikkoon, muut noutavat ohi menneet pallot uudelleen heitettäväksi. Hauska tehtävä, joka vaatii myös tiimityöskentelyä!

Paahtavan kisailupäivän jälkeen hyppäsimme busseihin ja ajelimme noin tunnin matkan Itämeren rannalle, ja virkistävä pulahdus meriveteen oli oikein tervetullut. Jopa minäkin vilukissana uskaltauduin veteen ja oli se sen arvoista! Vedessä polskuttelun jälkeen maistuikin ruoka hyvälle, etenkin kun se oli itse nuotiolla valmistettu. Tai no myönnettäköön, että miesväki oli kokkina ja itse sain vain nauttia lopputuloksesta. Vaikka britit eivät ihan ymmärtäneetkään ettei kypsennettävää ruokaa kannata laittaa aivan liekkiin kiinni ja siten nuotioperunat olivat enemmän tai vähemmän palaneita, mutta ei sekään haitannut, onneksi oli makkaraa! 

Pieni pulahdus mereen oli ihanan raikastava kokemus helteisen ja aktiivisen päivän jälkeen.

Illan kruunasi upean auringonlaskun lisäksi rumpupiiri. Saimme vieraaksi ammattimuusikon, joka opasti meitä rumpurytmeihin ja jokainen pääsi illan aikana kokeilemaan kolmea erilaista rytmisoitinta. Oli aika hienon kuuloista kun pimenevässä illassa soihtujen loimutessa kaikuivat rumpujen paukahdukset. Vaikka rummuttelu olikin yksi illan kruunu, saimme ennen rannalta lähtemistä vielä toisenkin kruunun.. Nimittäin pääsimme todistamaan yhteistyön voimaa kun toinen busseista juuttui kiinni hiekkaan ja lopulta saimme työntämällä bussin onnellisesti jälleen liikkeelle! Sitä naurun määrää 😃

Ammattilaisen opastuksessa epämääräinen paukutus muuttui rytmikkääksi rummutukseksi noin sadan soittimen voimin.

Iltaohjelmissa nähtiin viikon aikana monenlaista ohjelmaa. Pääsimme muun muassa opettelemaan perinteisiä latvialaisia tansseja ja tämä aktiviteetti ei kyllä jättänyt ketään kylmäksi! Rallylle tyypillinen International buffet piti huolen siitä, ettei kukaan mennyt nälkäisenä nukkumaan. Buffetissa jokainen maa oli täyttänyt pöytänsä oman maan herkuilla ja niitä kierreltiin sitten maistelemassa. Suomen pöydästä löytyi muun muassa porosipsejä, Mariannekarkkeja, ruissipsejä, salmiakkia ja Muumilimua. Hittituote oli Toivakan-Joutsan 4H - yhdistyksen lahjoittamat vesitatuoinnit, jotka olivat yllättävän hankalia saada pois ihosta, itselläni onkin sen vuoksi tatuoinnin muotoinen rusketusraja 😆😃Rallylaiset pääsivät vastaamaan ohjelman sisällöstä myös crazy hairdo -illassa, jolloin lavalla nähtiin hullunkuristen kampausten lisäksi jokaisen maan lyhyt ohjelmanumero. Suomen esityksessä nähtiin kuinka joulupukki testasi Sandstormin tahtiin suomalaisia urheilulajeja kuten eukonkantoa, ilmakitaransoittoa sekä saappaanheittoa. 

International buffetin aikana ei jäänyt epäselväksi mikä pöytä kuului millekin maalle.

Rallysta teki erityisen se, että samalla vietettiin Rural Youth Europen 60-vuotis juhlaa. Tämän vuoksi saimme loppuviikosta muutamia vieraita, jotka halusivat kunnioittaa juhlavuotta, esimerkiksi Latvian maatalousministeri tuli tuomaan tervehdyksensä meille ja pääsimme istuttamaan puita hänen kanssaan! Lisäksi viikonloppuna saapui useita juhlagaalaan kutsuttuja jäsenjärjestöjen edustajia ja lauantai-iltana vietimmekin Rural Youth Europen syntymäpäiväjuhlaa. Kuin järjestöä kunnioittaakseen, koko viikon kestäneet upeat kelit "huipentuivat" juhlan aikana riehuneeseen ukkosmyrskyyn. Oli aika tunnelmallista istua koristellussa vanhassa ladossa ykköset yllä, kun ulkona myrskysi. Pelkäsimme menisikö sähköt, mutta niin ei onneksi käynyt kuin vahingossa juontajan nojautuessa katkaisijaan 😄Jännitystä saatiin kuitenkin aikaan kun katto alkoi vuotaa! Mutta sekin onneksi vain yhdestä kohdasta eikä vuoto kestänyt kovin kauaa, mutta hyvät naurut siitäkin saatiin. Viralliseen ohjelmaosuuteen kuului toinen toistaan pidempiä puheita, videoita RYEn vuosien varrelta sekä tietysti juhlaillallinen. Kun puheet oli pidetty, tanssi jatkui aamuun saakka! Ilmassa oli sekä juhlan tuntua sekä myös haikeutta, olisihan Rally pian ohi ja olisi aika hyvästellä moni uusi tuttavuus.

Juhlallisen gaalaillallisen päätteeksi saimme Youthpass-todistukset osallistumisesta Rallyyn. 

Jotenkin täytyisi varmaan vetää yhteen tämä viikon mittainen ilottelu, joten sanottakoon että kokonaisuutena European Rally 2017 oli ikimuistoinen ja ehdottomasti yksi parhaimpia kokemuksiani. Vaikka välillä oli informaation puutetta tai workshopit menivät yli hilseen, ei se haittaa yhtään, sillä kaikki se muu on jotain niin hienoa. Voisin vuolaasti hehkuttaa tässä ihanaa tunnelmaa ja ihmisiä ja upeaa säätä ja kaikkea vaikka loputtomasti, mutta ehkä ymmärsitte jo pointtini: Rally oli super 💗💗💗 Suuri kiitos tästä kuuluu tietysti kaikille niille ihmisille, jotka tekivät siitä niin superin. Mikäli törmäätte elämässänne tilaisuuteen osallistua kansainvälisiin tapahtumiin tai matkoihin (haku 4H vaihtoihin on muuten jo auki, vinkvink) niin tarttukaa siihen ja erityisesti jutelkaa ja tutustukaa eri maalaisten ihmisten kanssa, ette tule pettymään!

Koko tämä upea porukka on osasyyllinen siihen, että voin täydestä sydämestäni suositella kansainvälisyyttä aivan jokaiselle!

Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän hehkutukseni. 

Ps. Kuvia olisi ollut noin miljoona kappaletta mutta sydän riipien täytyi vähän karsia, näistä saa kuitenkin vähän fiiliksiä. Linkistä pääset myös tapahtuman videoon, jos katsot loppuun saakka, saatat nähdä hiekkaan juuttuneen bussin nytkähtelevän 😉 https://www.youtube.com/watch?v=Lp3zXosYVqc 

Rallyterveisin,

Sari

Yrittäjän päivä 5.9. - Esittelyssä Konneveden 4H-yritykset!

4H-yritys on 13-28 -vuotiaan 4H-jäsenen perustama oma yritys. 4H-yritys on oiva tapa tutustua yritysmaailmaan ja kokeilla omia siipiä yrittäjänä! 4H-yrittäjällä on tukenaan 4H-yhdistys, sekä yritykselle nimetty yritysohjaaja. Helpompaa tapaa tienata omaa juttua tehden saa etsiä!

4H-yritystoiminta on Konnevedellä aktiivista, ja Konneveden 4H-yhdistyksen alla toimii yhteensä 13 4H-yritystä. Yrittäjät tekevät monenlaisia töitä pihanhoidosta kahviloihin ja ääni- ja valopalveluista videokuvaukseen. Pääsääntöisesti Konneveden 4H-yhdistyksen yrittäjät ovat paikallisia nuoria, mutta vahvistusta on saatu myös muun muassa Rautalammilta ja Vesannolta.

Konneveden 4H-yhdistyksen nettisivuilta löydät ajankohtaisen tiedon 4H-yrityksistä. Yleistä tietoa 4H-yrittäjyydestä löydät myös 4H-liiton nettisivuilta. 
Mutta tänään, Yrittäjän Päivän ja 4H-yrittäjyyden 10-vuotisjuhlavuoden kunniaksi, tässä tulevat Konneveden 4H-yritykset!

AK-palvelut

AK-palvelut on Rautalammin puolella toimiva 4H-yritys, jonka toimialaan kuuluvat monipuoliset pihanhoitotyöt. AK-palveluiden puoleen voit kääntyä niin kertaluontoisissa, kuin pitkäkestoisissakin tarpeissa! AK-palveluiden takana on 4H-yrittäjä Eetu Malaska. AK-palvelut tavoitat puhelinnumerosta 0400-158 904.


Annan askare

Annan askare tarjoaa Vesannon alueella apua monenlaisissa maatilan työtehtävissä. Ota 4H-yrittäjä Anna Luttiseen yhteyttä, ja kysy rohkeasti lisää! Annan tavoitat puhelinnumerosta 044-300 8322.


Café Deli

Café Deli on kahden opiskelijatytön kahvilayritys, joka tarjoaa niin suolaisia kuin makeitakin leivonnaisia. Tuotteista löytyy vaihtoehtoja myös monille erityisruokavaliota noudattaville! Café Delin löydät erilaisista tapahtumista, ja olet saattanut bongata heidät jo useampana kesänä Konneveden Savottamarkkinoilta 4H:n pisteeltä! Yrityksen löydät myös Facebookista ja Instagramista. 4H-yrittäjiin, Nelli Janhuseen ja Elli Tervaseen voit ottaa yhteyttä puhelimitse, 050-551 7005 (Nelli) tai 045-850 5599 (Elli). 

Ds Video

Ds Video tarjoaa laadukasta ilmakuvauspalvelua, niin kuva- kuin videotuotantona. Yrityksen palvelut soveltuvat niin yksityishenkilöiden kuin yritystenkin käyttöön. Mikäli olet aina halunnut ilmakuvaa kesämökiltäsi tai vaikka tapahtumastasi, Ds Video palvelee juuri sinua! Ds Videon yrittäjänä toimii Pavel Dubasov, jonka tavoitat sähköpostitse osoitteesta dsvideofin@gmail.com, tai puhelimitse, 044-252 5071. Yrityksellä on myös omat Facebook-sivut.

Ellan arkiapu

Ellan arkiapu tarjoaa monipuolisia palveluita lasten- ja eläintenhoidosta siivoukseen ja leivonnaisiin. Ellan arkiapua pyörittää 4H-yrittäjä Ella-Saara Liimatainen, joka on yksi tuoreimpia vahvistuksia Konneveden 4H-yhdistyksen yrittäjäkirjossa. Ellan arkiapuun saat yhteyden numerosta 045-883 4353.

Henriikan tila-apu

Henriikan tila-apu on Vesannolla toimiva 4H-yritys, jonka toimialaan kuuluvat erilaiset piha-askareet sekä maatilan työt. 4H-yrittäjänä toimii Henriikka Haatainen, johon voit ottaa yhteyttä puhelimitse, 040-594 0085.

Istunmäen 4H-kahvila

Kesäaikaan Istunmäellä toimiva 4H-kahvila tarjoaa lettuja, makkaraa, sekä muuta tarjottavaa asiakkaiden toiveiden mukaan. Yritys jalkautuu myös järjestämään kahvituksia erilaisiin tapahtumiin. 4H-yrittäjänä Istunmäen 4H-kahvilassa toimii Erika Pihtola. Pitkän linjan duunarinuori Erika tarjoaa myös yrityksensä kautta lastenhoito-, pihatyö- ja kotiapupalveluita kahvilan ohella. Ota rohkeasti yhteyttä ja kysy lisää! Erikan tavoitat numerosta 040-657 4484.

Janinan pihanhoitopalvelu

Janinan pihanhoitopalvelu tekee tilaustöinä erilaisia pihanhoitotöitä, kuten nurmikonleikkuuta, kitkemistä ja pensasaitojen leikkuuta. Lisätietoja saat 4H-yrittäjältä, Janina Salmiselta, puhelinnumerosta 040-962 4369.

PaavonPiha-apu 

PaavonPiha-apu tarjoaa nurmikonleikkuuta sekä muita pihatöitä Vesannon alueella. Yrittäjän toimii Paavo Luttinen. Kysy lisää ja tilaa PaavonPiha-apu leikkaamaan nurmikkosi puhelinnumerosta 040-680 7811. 

Riinan kotiapu

Riinan kotiapu tarjoaa apua kaikenlaisiin kotiaskareisiin! Yritykseltä hoituvat niin lastenhoito, siivous, pihatyöt kuin koiran ulkoilutus. Riinan kotiapu hoitaa puolestasi kauppa-asiat, ja järjestää tapahtumiisi kahvituksen. Yritykseltä saat myös apua lastenkutsujen tai synttäreiden järjestämiseen! Riinan kotiapu on Riina Honkosen 4H-yritys. Riinaan saat yhteyden numerosta 040-543 9599.

RomppuPomppu

RomppuPomppu on 4H-yritys, joka tarjoaa kahvakuulaurheilun tekniikka- ja lyhytkursseja, sekä monenlaisia käsitöitä. Yrittäjänä toimii kilpaileva kahvakuulaurheilija ja Suomen Painonnostoliiton kouluttama kahvakuulaohjaaja, Ronja Jämsen. Neuletöistä Ronjan erityisalaa ovat villasukat, mutta tilaustöinä syntyvät käsityöt laidasta laitaan! Ronjan käsitöitä löydät lisää hänen blogistaan, ja tuoreimmat uutiset pääset lukemaan yrityksen Facebook-sivuilta. Ronjaan voit ottaa yhteyttä sähköpostitse, ronja.romppupomppu@gmail.com, tai puhelimitse, 040-932 1994.

Sirkkamäen 4H-Café

 

Yksi Konneveden 4H:n pitkäaikaisimmista 4H-yrityksistä, Sirkkamäen 4H-Café jatkaa toimintaansa hienolla menestyksellä! Sirkkamäen entisellä kyläkoululla kesäaikaan toimiva kahvila tarjoaa monenlaisia makeita ja suolaisia herkkuja, myös gluteenittomana. Suuren suosion saavuttaneet muurinpohjaletut kuuluvat jo vakiokalustoon. Tämän 4H-yrityksen takana on joukko reippaita sirkkamäkisiä 4H-kerholaisia. Yhteyden tähän yritykseen saat sähköpostitse, osoitteesta ellilehmonen@live.fi. Yhteydenotto onnistuu myös Facebookin kautta, johon päivittyvät myös yrityksen tuoreimmat uutiset!

Sound and Light Action

Sound and Light Action on ääni- ja valopalveluita ammattimaisella otteella tarjoava 4H-yritys. Vaikuttavan kokemuksen omaava 4H-yrittäjä Veeti Jämsen on toiminut yrityksensä kanssa ääni- valo- ja lavanrakennustehtävissä monilla lähialueen kesäfestivaaleilla. Suurempien tapahtumien lisäksi kokemusta löytyy myös pienemmistä tilaisuuksista ja yksityistapahtumista! Sound and Light Action menestyi hienosti Vuoden 4H-Yritys 2016 -kilpailussa päästen finaaliin ja alle 18-vuotiaiden sarjan kahdeksan parhaan joukkoon. Seuraa yritystä Facebookissa, ja ota yhteyttä Veetiin sähköpostitse, soundandlightaction@gmail.com, tai puhelimitse, 040-181 7317.

Kuvat: 4H-yrittäjien arkistot ja Facebook-sivut

Kesätyöntekijä tarinoi - kuluneen kesän pohdintoja

Elokuun loppu saapui taas nopeammin kuin uskoinkaan. Muistan tämän saman olotilan myös viime vuodelta, sen hämmennyksen, että kesä on ohi, ja neljä kuukautta Konneveden 4H-yhdistyksen toimistossa hujahtaneet loppuunsa. Tänäkin vuonna noihin neljään kuukauteen ehti mahtua niin paljon kokemuksia, uuden oppimista ja mieleenpainuvia hetkiä, että niiden luettelua varten pitäisi varmaan kirjoittaa kirja. Haluaisin nyt kuitenkin jakaa teidän kanssanne kesäni pääkohdat ja suurimmat oivallukset.

Toimistopalaveri goes metsä toukokuussa. Ei kerrota kenellekään, että laavua ei koskaan löytynyt... 😉

Varsinainen kesätyörupeamani sai alkunsa toukokuun alusta. Sitä ennen olin työskennellyt yhdistyksen hommissa opintojen ohella etänä, ja pyörinyt toimistolla lähinnä perjantaisin, kun yliopiston kampukselta irtosin. Toukokuu alkoikin tehokkaasti päiväleirin suunnittelulla, kun ilmoittautuminen leirille aukesi uuteen työpuhelimeeni samana päivänä, kun aloitin toimistolla. Toukokuulle mahtui myös muun muassa surullisenkuuluisa Työt alkavat -kurssi kesätyöntekijöille. Netti kaatui, Kahoot!-kysely ei toiminut, tulostin hajosi ja tyhjiä työsopimuspohjia ei ollut likimainkaan tarpeeksi. Mutta niin vain siitäkin selvittiin. Kun koulutus oli käyty läpi suullisesti, työsopimukset laitettiin kuntoon suunnitelmia soveltaen. Kesätyöntekijät jonottivat kiltisti vuoroaan aikataulun sakkaamisesta huolimatta, minä juoksin hiki hatussa Konnevesisalin ja alakerran toimistomme väliä hakemassa sopimuspohjakopioita toimiston tulostimesta (josta siitäkin loppui muste illan päätteeksi), ja Heli pikakirjoitti työsopimuksia sitä mukaa, kun sain pohjia hänen eteensä.
Toukokuussa vietettiin myös Suomen satavuotisen taipaleen kunniaksi Safkasynttäreitä molemmissa Konneveden kokkikerhoissa. Se vasta olikin maukas päivä! Hytölän kokkikerhossa me 4H-toimiston väki pääsimme myös osaksi synttärivalmisteluja. Kesän aikana Safkasynttäri-reseptit TOP-tehtäväpankista ehtivätkin tulla oikein tutuiksi.
Toukokuun loppupuolella sain vastuulleni 4H-Yritys -kurssin vetämisen. Koulutuksen valmistelu ja materiaaliin tutustuminen lisäsi minunkin tietouttani 4H-yritysasioissa. Paras palaute kurssin onnistumisesta oli se, kun yksi kurssille osallistujista laittoi oman 4H-yrityksensä pystyyn heti kurssin päätteeksi. Yritysasiat olivat esillä myös toisenlaisissa yhteyksissä, kun teimme perinteeksi pikkuhiljaa muodostuvan kevätretken yhdessä 4H-yrittäjien, kerhonohjaajien ja duunareiden kanssa. Tänä vuonna suuntasimme Etelä-Konneveden risteilylle, jossa maisemat hurmasivat viileästä säästä huolimatta.

Safkasynttäreiden valmistelua Hytölän kokkikerholaisten kanssa.

Kesäkuusta suurin osa kului perinteisesti päiväleirin parissa. Tänä vuonna minä olin saanut vastuulleni ilmoittautumisten kirjaamisen lisäksi suuren osan suunnittelusta ja leirin ohjaamisesta. Kolme viikkoa sujui varsin mukavasti leireillen Kukkulalla. Erityisen kivoja päiviä olivat retkipäivät, joilla pääsimme vierailemaan niin Juonolassa, Kotiseutumuseossa kuin Häyrylänrannassakin. Myös päiväleiri huipentui Safkasynttäreihin. Sain toimia ylpeänä keittiömestarina, kun pikkukokit leipoivat täytekakkua ja kaurakeksejä, ja valmistivat kuplivaa juhlajuomaa. Juhlapäiväksi Kukkula oli koristeltu Suomi 100 -teemaan, ja herkkuja maisteltiin yhdessä juhlavieraiksi saapuneiden vanhempien, isovanhempien ja sisarusten kanssa.
Päiväleirien ohella kesäkuun täyttivät Savottamarkkinoiden ja nuorisovaihdon valmistelu. Lentolippujen ostamisessa vierähti useammalta otsalta hikipisara jos toinenkin, kun Heli varasi valitsemiani lentoja toimistolla, minun antaessa ohjeita puhelimessa leiriltä käsin. Tälläkin kertaa yhteistyössä oli voimaa, ja lopulta oikeat lennot saatiin varattua! 😅

Päiväleirihassuttelua.

Heinäkuu olikin sitten todella intensiivinen kuukausi! Heti kuun alussa valmisteltiin Savottamarkkinoita kuin viimeistä päivää, ja samalla viimeistelin nuorisovaihdon valmisteluja. Markkinaviikonloppu koittikin nopeasti, ja perjantai-iltana askartelimme koko 4H:n väen voimin telttaa pystyyn perinteiselle markkinapaikalleen toripuiston nurkkaan. Lauantaiaamuna pakattiin loput tavarat markkinapisteelle, ja markkinahumu sai alkaa. Koko viikonlopun ajan Konneveden 4H:n markkinapisteellä vieraili hyväntuulisia markkinakävijöitä pelailemassa nopeuspeliä tai jakamassa oman 4H-muistonsa. Markkinoiden ajan 4H oli esillä myös Konneveden POP Pankissa, jossa 4H-yrittäjät ja Safkasynttärit olivat mukavasti edustettuina. 
Markkinasunnuntain iltana juoksinkin sitten kotona ympäri taloa, heitellen vaatteita matkalaukkuun. Heti seuraavana päivänä 4H vei taas kohti uusia seikkailuja, kun viisi reipasta nuorta oli lähdössä nuorisovaihtoon Tanskaan, minä heidän ryhmänjohtajanaan. Tämä nuorisovaihto toteutettiin yhteistyössä Tanskan, Puolan ja Maltan toimijoiden kanssa, ja toimi jatkumona viime kesän hienosti onnistuneelle nuorisovaihdolle Konnevedellä.
Pitkän matkustuspäivän jälkeen pääsimme viimein maanatai-iltana perille kohteeseen, Vordingborgiin. Seuraavan viikon ajan nuoret toteuttivat suunnittelemaansa nuorisovaihtoa, jonka teemana oli suvaitsevaisuus. Oma tehtäväni ryhmänjohtajana oli toimia taustatukena, huolehtia matkustusasioista, ohjata muutamia työpajoja, sekä varmistaa, että kaikki sujui mukavasti. Vaikka viikkoon mahtui joitakin yllätyksiä, pitkiä päiviä ja paljon perunoita, lopputulemana oli kokemus, jollaista ei varmasti tule toista. Opin itse ohjaajana paljon siitä, miten erilaisia käsitykset nuorisovaihdosta prosessina voivatkaan olla eri organisaatioissa, ja miten tärkeää on, että nämä eriävyydet käsitellään heti alkuun, jotta kaikki ovat samalla sivulla toteutuksen kanssa. Tällä kertaa yhteisymmärrys siitä, miten vastuut jaetaan nuorten kesken, vaati hieman keskustelua, mutta se saattoi oppimiskokemuksen näkökulmasta olla lottovoitto. Kun ryhmänjohtajien loppuraportissa kysyttiin, uskonko nuorten oppineen ongelmanratkaisukykyä vaihdon aikana, oli vastaus helppo: Ehdottomasti, ja näiden nuorten kohdalla vielä erityisen ylpeyttä herättävästi. Ja kun lähtöpäivänä nuoret hyvästelivät toisiaan haikeina, toivoen tapaavansa pian uudelleen, sain varmistuksen siihen, että lopulta tärkein tavoite saavutettiin, ja nuoret saivat toisistaan uusia ystäviä.
Heinäkuun loppupuoli tarjosi tiiviin alkukuun jälkeen hieman rennompia päiviä. Kesätyökuvioiden pyörät pidettiin pyörimässä, tehtiin nuorisovaihdon loppulaskelmia ja -raportteja, ja suunniteltiin Särkänniemen reissua. Aivan heinäkuun loppuun mahtuikin vielä tuo aurinkoinen ja lämmin päivä Särkänniemessä. Me hurjapäiset valvojat, Heli ja minä, löysimme itsemme kerta toisensa jälkeen valloittavasta Koiramäestä, tutustumasta koiranpentuihin, herkuttelemasta kahvilasta ja kiertelemästä tavattoman suloisessa myymälässä. Ruhtinaalliset kaksi laitetta, Koskiseikkailu ja Ilmaveivi, tuli kokeiltua, sillä muiden laitteiden katsominenkin alkoi hirvittää. Onneksi Särkänniemestä löytyi kiinnostavia kohteita myös tällaisille arkajaloille! 😁

Innokas Rasa ja Konneveden 4H:n markkinapiste

Kiireisen heinäkuun jälkeen hiljenevä elokuu tarjosi mahdollisuuden jo uuden suunnittelulle. Syksyn kerhoasiat laitettiin käyntiin kerhopalaverilla, jonka jälkeen yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa askarreltiin kerhokalenteri. Reippaiden kerhonohjaajien kanssa kerhokuviot sujuivat hienosti, mutta itse kerhokalenterin viilaaminen oli aikamoinen palapeli. Yksi uhkarohkea klikkaus saattoi heittää puolet kalenterista toiselle sivulle, tai pieni viilaus kalenterin koristereunuksiin hävitti puolet koko hommasta. Helin mukaan hiusteni saattoi nähdä harmaantuvan silmissä, kun hampaat irvessä taistelin konetta vastaan! 😁
Yksi elokuun ehdottomia kohokohtia oli uskomattoman suosion saanut villiyrtti-ilta, jonka YEP!-hanke toteutti Mieron papu ja pidot -ravintolassa. Ilta oli erinomaisen onnistunut, kiitos asiantuntijoiden, yhteistyökumppanien ja iltaan osallistujien, joiden käsissä yrteistä valmistui herkullisia syötäviä ja juotavia. Tuonakin iltana Safkasynttärikokemuksesta oli hyötyä, kun valmistimme vieraille alkumaljoiksi Kuplivaa juhlajuomaa. Helin sanoin: "'Rasa essussa Pavun keittiössä' -hetki tiivistää koko 4H:n monipuolisuuden!" 😄

Hieman jännittyneen oloinen valvoja Särkänniemen Ilmaveivissä. 😀

Ja nyt ollaankin päästy tähän hetkeen, jossa viimeisetkin kerhonohjaajat on koulutettu aloittamaan hommansa ensi viikolla, syksyn kuviot alkavat olla selvillä, ja jopa 4H:n pikkujoulusuunnitelmat ovat käyneet keskusteluissa. Vaikka minä ensi viikosta eteenpäin olenkin taas ensisijaisesti opiskelija, ei Konneveden 4H pääse minusta (vieläkään) eroon. Konnevedellä on tulossa niin paljon hienoja juttuja, että tulen varmasti olemaan mukana! 
Tästä kesästä on jäänyt käteen rutkasti itseluottamusta, uusia tuttavuuksia, kansainvälisiä kokemuksia, sekä hurjan paljon uutta tietoa 4H:n toiminnasta. Viimeisenä, mutta tärkeimpänä, asiana haluaisin vielä tämän tarinani (joka pituudessaan taitaa jo alkaa muistuttaa sitä kirjaa...) päätteeksi mitä nöyrimmin kiittää kaikkia, jotka tekivät tästäkin 4H-kesästäni mahtavan.

Kiitos Käytävän väelle yhteistyöstä, vertaistuesta ja lounasseurasta! Erityiskiitokset YEP!-Sarille, oli huippua päästä näkemään hanketta toiminnassa, ja tutustumaan paremmin! Oman erityiskiitoksensa ansaitsee myös kerhosetä-Johan, jonka kanssa lähettelimme kerhokalenterin raakaversioita toisillemme lähes epätoivon partaalla, ja silti saimme kalenterin jakoon suunnitellussa aikataulussa!💪  
Kiitokset päiväleirin ohjaajille, Lauralle, Iinalle ja Terolle vastuun jakamisesta, hyvästä hengestä ja kahvihetkistä! Aurinkoiset terveiset myös kesän leiriläisille - tsemppiä kouluvuoteen! 😊
Kiitos kaikille yhteistyökumppaneille! Erityiskiitos Mieron papuun ja pitoihin villiyrtti-illasta ja ruoasta, joka teki lounastauoista luksusta. 🍴

Suurin kiitos kuuluu ehdottomasti Helille! Kiitos johdatuksesta niin kirjanpidon kuin hankkeenkin saloihin, kiitos luottamuksesta ja vastuun jakamisesta puolin ja toisin. Kiitos seurasta kaikissa seikkailuissa, vertaistuesta ja sisäpiirinvitseistä! 💚

Minun kesäni on ollut unohtumaton, kokemusrikas, opettavainen ja hauska. Tekemällä on opittu, sen voin luvata! Näihin tunnelmiin päätän tämän kesäni, ja jään innolla odottamaan, mitä syksy tuokaan tullessaan. 😊

Nähdään taas!
💚llä Rasa

Monta huipputyyppiä samassa kuvassa: 4H-yrittäjiä, kerhonohjaajia, duunareita, sekä kunnan väkeä ja 4H:n porukka.

Pohjoismaisella leirillä Norjassa – kuinka selviytyä viikko teltassa huonossa kesäsäässä

Nyt kun on aika palata raskaaseen arkeen, on hyvä palata hetkeksi kesäloman viimeiseen viikkoon, kun loma oli vielä täydessä loistossaan. Itse vietin kyseisen viikon Norjan Østfoldissa Pohjoismaisella 4H-leirillä yhdessä yli 1200 muun norjalaisen, ruotsalaisen, tanskalaisen ja suomalaisen nuoren kanssa. Leiri järjestetään jokatoinen vuosi ja vuoden 2015 Suomen leirin jälkeen oli Norjan vuoro ottaa sadat innokkaat nuoret hoiviinsa.

Pitkä matka kohti Etelä-Norjaa alkoi perjantaina 28. Heinäkuuta, jolloin kaikki Suomesta leirille lähteneet kohtasivat Turun satamassa. Sieltä suuntasimme laivalla kohti Tukholmaa, josta jatkoimme bussilla Sarpsborgin kaupunkiin. Leiripaikalle Kalnesin lukiolle saapuessamme saimme tarvittavat tavarat viikon leiriä varten ja ryhdyimme kasaamaan telttoja omalle alueellemme. Myöhemmin illalla oli vuorossa avajaisseremonia, johon kuljimme kulkueena. Seremoniassa kuulimme tervetuliaissanoja monilta tahoilta, mutta valitettavasti suuri osa puheista oli norjaksi. Vaikka ymmärrys jäi vähäiseksi, tunnelma oli hyvä ja tunsin, että edessä oli erinomainen viikko.

Kalnesin leirintäalue

Seuraavina päivinä oli vuorossa viikinkiteemaa, aktiviteetteja ja tiedettä. Viikinkipäivä sunnuntai koostui "viikinkiteemaisista"ryhmäytymistehtävistä, kuten pussijuoksusta suurissa lannoitesäkeissä, jousiammunnasta ja kirveenheitosta. Oma ryhmäni ei kieltämättä pärjännyt parhaiten, mutta ainakin hävisimme kuin todelliset suomalaiset: pussijuoksussa tulimme viimeiseksi toisten joukkueiden ohitettua meidät pari metriä ennen maaliviivaa. Tuloksista huolimatta päivä tuli kieltämättä tarpeeseen heti alkuun. Tehtävissä oli pakko keskustella ja jollain tasolla tutustua toisiin, joka helpotti alkujännitystä huomattavasti.

Kuva: Essi Huhtamäki

Kolmas ja neljäs päivä kuluivat aktiviteeteissa, joita olimme itse saaneet valita jo ilmoittautumisen yhteydessä keväällä. Itselleni olivat valikoituneet judo sekä seinäkiipeily, mutta valittavissa olisi ollut esimerkiksi melontaa, vierailuja maatilalle, kiipeilypuistoon ja kansallispuistoon, tai vaikka perinneruokien tai omien hattujen valmistusta. Aktiviteetit olivat mielenkiintoista vaihtelua tavalliseen leireilyyn. Oli mahtavaa saada oppia uusia, kiinnostavia asioita itsepuolustuksesta sekä ylittää itsensä kiipeilyssä. Vaikka molemmissa puhuttiin paljon norjaa, käytännön asioita oppi yllättävän hyvin. Sain judossa useita mustelmia ja potkun silmäkulmaan (jonka takia jäin pois lopun kunnon otteluista) mutta tuo päivä oli silti harvinaisen hauska maanantaiksi. Seinäkiipeilyä taas olin kokeillut aiemminkin, mutta oli mukavaa päästä taas kokeilemaan rajojaan. Kiipeily on rankka laji, jonka takia ne 4-5 tuntia jotka paikassa vietimme, olivat liikaa pelkkään kiipeilyyn. Onneksi saimme välillä ihailla ohjaajiemme taitoja kiipeilyssä niin seinillä kuin katossa, ja ottaa vaikka päiväunet salin paksuilla patjoilla.

Swingin pyörteissä iltaohjelman aikana

Iltaisin saimme nauttia livemusiikista: maanataina meille esiintyi Åges Danseband, joka soitti meneviä covereita tunnetuista kansainvälisistä sekä norjalaisista kappaleista. Kuulimme kaikenlaista Justin Bieberistä The Killersiin. Norjalaisista hiteistä me suomalaiset olimme hieman pihalla, mutta tunne oli kuitenkin korkealla ja tanssifiilis levisi kaikkiin paikalla olijoihin. Samoin oli tiistaina, kun vuorossa oli swing-ilta Rockabilly Rebels -bändin johdolla. Norjalaiset ovat hulluina swingin tanssimiseen, ja se kävi selväksi: ei ollut hetkeä, jolloin tanssilattia esiintymislavan edessä ei olisi ollut täynnä tanssijoista ja upeista asuista. Se oli harvinainen näky, ainakin allekirjoittaneelle.

Åges Danseband viihdytti leiriläisiä

Iltaisin leirin ruokalassa Miljötorgilla järjestettiin iltaohjelmaa, josta osasta vastasi aina 3-4 maata tai lääniä päivittäin. Suomen vuoro oli maanantaina, jolloin esitimme Hulahula-tanssin, ja kerroin

hieman Suomen juhlavuodesta. Muillakin oli paljon erilaisia tansseja ja leikkejä, mutta saimme joinain iltoina nauttia myös laulusta ja muista viihdykkeistä. Iltavirkuille oli tarjolla myös tietovisoja ja speed datingia, joista jälkimmäiseen päädyin lähes sattumalta tiistaina. Kokemus oli kieltämättä hauska: vaikka toisten kanssa ei kauaakaan ehtinyt jutella, sai tilanteessa jo jonkinlaisen kuvan toisesta ja keskustelua olisi varmasti ollut helppo jatkaa myöhemmin. Omat aivoni eivät kuitenkaan olleet tottuneet tuollaiseen rytmiin, joten jätin kokeilut suosiolla yhteen iltaan, vaikka ilta olikin yksi hauskimmista.

All song på Grensen - yhteislaulutapahtuma

Keskiviikkona vierailimme Haldenissa, jossa saimme kauniissa Immanuelin kirkossa musikaalipainotteisen esityksen kaupungin historiasta. Siitä olikin hyvä jatkaa kohti Fredrikstenin linnoitusta, joka on suojellut Haldenin kaupunkia jo satojen vuosien ajan. Linnoituksesta kerrotaan, että eräs siellä asunut hovineito olisi rakastunut palavasti prinssiin saamatta kuitenkaan vastarakkautta osakseen. Siksi neito oli hypännyt linnoituksen tornista kuolemaansa, ja kummittelee nyt linnoituksen käytävillä. Kummituksia emme sen lähemmin kohdanneet, mutta huikeat maisemat korvasit tuonkin menetyksen. Aikamoinen kapuaminen linnoitukseen oli, mutta ei tarvinnut kiivetä edes korkeimmalle paikalle, kun silmien edessä avautui jo Haldenin kaunis kaupunki. Linnoitukselta siirryimme kävelymatkan päässä sijaitsevalle lukiolle lounaalle, josta Suomen porukka palasi linnoituksen lähelle jäätelöille. Olisimme palanneet linnoitukseen, mutta alue oli suljettu All song på Grensen-yhteislaulutapahtuman takia. Onneksi tämä ei paljoa haitannut, olihan meille varattu paikat kyseisestä esityksestä. Jonkin aikaa odoteltuamme lähdimme kulkemaan koko lähes 1500 päinen leiri kohti Grenseniä, jossa saimme kokea norjalaisen yhteishengen voimaa. Valtava määrä ihmisiä oli saapunut seuraamaan iltaa ja laulamaan mukana Norjan isoimpia hittejä ja tunnetuimpia klassikoita. Onneksemme saimme lauluihin sanat, joten me suomalaisetkin pystyimme jammailemaan täysillä mukana. Tapahtuma myös televisioitiin ja näytettiin seuraavana päivänä TV:ssä, jolloin katsoimme sen yhdessä Miljötorgilla. Bongailimme tuttuja ja lauloimme mukana kuin olisimme yhä olleet paikan päällä. Koko Halden-päivä oli huimaava kokemus. Sinne jos joskus saisi palata. 

Fredrikstenin linnoitus. Kuva: Essi Huhtamäki

Torstai oli tiedepäivä, jolloin lukion alueella oli useita kojuja eri tahoilta, kuten tiedekeskus Inspiriasta sekä Norjan 4H:lta. Mukaan tarttui paljon ilmaistavaraa, kokemuksia norjankielisten tietovisojen täyttämisestä sekä sup-lautailusta liian pienessä altaassa liian kevyellä laudalla. Tuo torstai-aamu oli kuitenkin niitä harvinaisia lämpimiä hetkiä viikolla, joten oli ihan hauskaa päästä veteen. Päivällä pääsimme myös tutustumaan lukion maatilan eläimiin: koulu on maatalouspainotteinen, joten kohdattavina oli sikoja, lehmiä sekä muutama hevonen. Illalla koimme vielä Inspiriasta saapuneen PK:n tiedeshow'n, jossa näimme räjähdyksiä, maagista tiedettä sekä rap-esittelyn PK:lta itseltään. Ilta oli selostettu norjaksi, mutta itse show'ssa oli niin paljon ihmettelemistä, ettei kielimuuri ollut kovinkaan suuri ongelma, vaikka monet vitsit jäivätkin ymmärtämättä.

Tiedepäivän kuva: Essi Huhtamäki

Viimeisenä kokonaisena päivänä oli ohjelmassa lähinnä koko viikon jatkuneen lentopalloturnauksen loppuotteluita sekä pakkaamista. Suomen joukkue, jossa itsekin pelasin, ei päässyt karsintoja pidemmälle. Oli kuitenkin mahtavaa päästä pelaamaan norjalaisia vastaan, jotka ovat tässäkin lajissa erinomaisia. Ei yllättänyt, että loppuotteluissa oli suurimaksi osaksi norjalaisia joukkueita. Lisäksi perjantaina oli "Raevrok" pelin (englanniksi "ass-hook", suomeksi "jalkakoukku" tai "jalkapaini") finaalien vuoro. Peli oli vaarallisuudestaan huolimatta todella hauskaa. Pelien jälkeen vuorossa oli viimeisen illan seremonia, jonka lopuksi saimme näyttävän ja tunteikkaan ilotulituksen. Loppuilta kului monilla julkisissa tiloissa, kun laukut oli pakattu jo valmiiksi aamua varten. Olin yksi niistä suomalaisista, jotka laittoivat kamansa kasaan jo perjantaina, ja muuttivat loppuleiriksi Miljötorgille. Loppuyö menikin iltaohjelmissa, kortin peluussa, pullonpyörityksessä, iltanuotiolla ja valtavasta väsymyksestä selviytyessä. Tuona yönä tuli myös maistettua leirin erikoisherkkua, vohvelia nakilla. Niin oudolta kuin yhdistelmä kuulostaakin, maistui se yllättävät hyvältä, varsinkin nälkäiselle ja väsyneelle leiriläiselle neljältä aamuyöllä. 

Lauantaiaamuna purimme teltat, söimme aamiasen ja lähdimme paluumatkalle. Matka kului nopeasti unten mailla. Pysähdyimme Karlstadissa Ruotsissa parin tunnin shoppailureissulle, jossa vaihdoin takkini tacoihin, teehen ja muutamiin tuliaisiin. Siitä jatkoimme matkaa Tukholman satamaan. Oli haikeaa sanoa hyvästit niin upealle leirille, mutta laivan sänky ja buffet-ruoka tuntuivat taivaallisilta viikon kosteiden telttaöiden ja kerran päivässä saadun lämpimän aterian jälkeen.

Suomen 4H hyvin edustettuna leirillä. Kuva: Essi Huhtamäki

Kokonaisuudessaan leiri oli unohtumaton kokemus. Vaikka paljon mutkia matkaan sattuikin, (kuten ongelmia tiedonkulussa, myöhästyneitä matkalaisia, ja huonoja kelejä), saimme kaikki matkalta valtavat määrät muistoja, uusia kokemuksia sekä kullan arvoisia ystäviä. Kaikki se jännitys ja jopa pelko olivat tämän arvoista. Jopa ne ei niin maittavat ruoat (kuten paahtoleipä lähes jokaisella aterialla), kastumiset sateessa, ainainen norjan kielen ymmärtämättömyys, jonottaminen sekä kavereiden hukkaaminen väkijoukkoon. Kaikki se oli osa tätä leirikokemusta. Ja niin, miten siitä viikosta sitten selvitään? Uusien ystävien tuella, norjalaisella innokkuudella, tanskalaisella huumorilla, ruotsalaisella rohkeudella ja suomalaisella sisulla, tietenkin. Kahden vuoden päästä Tanskassa nähdään!

Teksti ja kuvat (ellei toisin mainittu): 

Vellamo Vekki