keskiviikko 16. elokuuta 2017

Pohjoismaisella leirillä Norjassa – kuinka selviytyä viikko teltassa huonossa kesäsäässä

Nyt kun on aika palata raskaaseen arkeen, on hyvä palata hetkeksi kesäloman viimeiseen viikkoon, kun loma oli vielä täydessä loistossaan. Itse vietin kyseisen viikon Norjan Østfoldissa Pohjoismaisella 4H-leirillä yhdessä yli 1200 muun norjalaisen, ruotsalaisen, tanskalaisen ja suomalaisen nuoren kanssa. Leiri järjestetään jokatoinen vuosi ja vuoden 2015 Suomen leirin jälkeen oli Norjan vuoro ottaa sadat innokkaat nuoret hoiviinsa.


Pitkä matka kohti Etelä-Norjaa alkoi perjantaina 28. Heinäkuuta, jolloin kaikki Suomesta leirille lähteneet kohtasivat Turun satamassa. Sieltä suuntasimme laivalla kohti Tukholmaa, josta jatkoimme bussilla Sarpsborgin kaupunkiin. Leiripaikalle Kalnesin lukiolle saapuessamme saimme tarvittavat tavarat viikon leiriä varten ja ryhdyimme kasaamaan telttoja omalle alueellemme. Myöhemmin illalla oli vuorossa avajaisseremonia, johon kuljimme kulkueena. Seremoniassa kuulimme tervetuliaissanoja monilta tahoilta, mutta valitettavasti suuri osa puheista oli norjaksi. Vaikka ymmärrys jäi vähäiseksi, tunnelma oli hyvä ja tunsin, että edessä oli erinomainen viikko.

Kalnesin leirintäalue

Seuraavina päivinä oli vuorossa viikinkiteemaa, aktiviteetteja ja tiedettä. Viikinkipäivä sunnuntai koostui "viikinkiteemaisista"ryhmäytymistehtävistä, kuten pussijuoksusta suurissa lannoitesäkeissä, jousiammunnasta ja kirveenheitosta. Oma ryhmäni ei kieltämättä pärjännyt parhaiten, mutta ainakin hävisimme kuin todelliset suomalaiset: pussijuoksussa tulimme viimeiseksi toisten joukkueiden ohitettua meidät pari metriä ennen maaliviivaa. Tuloksista huolimatta päivä tuli kieltämättä tarpeeseen heti alkuun. Tehtävissä oli pakko keskustella ja jollain tasolla tutustua toisiin, joka helpotti alkujännitystä huomattavasti.
Kuva: Essi Huhtamäki

Kolmas ja neljäs päivä kuluivat aktiviteeteissa, joita olimme itse saaneet valita jo ilmoittautumisen yhteydessä keväällä. Itselleni olivat valikoituneet judo sekä seinäkiipeily, mutta valittavissa olisi ollut esimerkiksi melontaa, vierailuja maatilalle, kiipeilypuistoon ja kansallispuistoon, tai vaikka perinneruokien tai omien hattujen valmistusta. Aktiviteetit olivat mielenkiintoista vaihtelua tavalliseen leireilyyn. Oli mahtavaa saada oppia uusia, kiinnostavia asioita itsepuolustuksesta sekä ylittää itsensä kiipeilyssä. Vaikka molemmissa puhuttiin paljon norjaa, käytännön asioita oppi yllättävän hyvin. Sain judossa useita mustelmia ja potkun silmäkulmaan (jonka takia jäin pois lopun kunnon otteluista) mutta tuo päivä oli silti harvinaisen hauska maanantaiksi. Seinäkiipeilyä taas olin kokeillut aiemminkin, mutta oli mukavaa päästä taas kokeilemaan rajojaan. Kiipeily on rankka laji, jonka takia ne 4-5 tuntia jotka paikassa vietimme, olivat liikaa pelkkään kiipeilyyn. Onneksi saimme välillä ihailla ohjaajiemme taitoja kiipeilyssä niin seinillä kuin katossa, ja ottaa vaikka päiväunet salin paksuilla patjoilla.

Swingin pyörteissä iltaohjelman aikana

Iltaisin saimme nauttia livemusiikista: maanataina meille esiintyi Åges Danseband, joka soitti meneviä covereita tunnetuista kansainvälisistä sekä norjalaisista kappaleista. Kuulimme kaikenlaista Justin Bieberistä The Killersiin. Norjalaisista hiteistä me suomalaiset olimme hieman pihalla, mutta tunne oli kuitenkin korkealla ja tanssifiilis levisi kaikkiin paikalla olijoihin. Samoin oli tiistaina, kun vuorossa oli swing-ilta Rockabilly Rebels -bändin johdolla. Norjalaiset ovat hulluina swingin tanssimiseen, ja se kävi selväksi: ei ollut hetkeä, jolloin tanssilattia esiintymislavan edessä ei olisi ollut täynnä tanssijoista ja upeista asuista. Se oli harvinainen näky, ainakin allekirjoittaneelle.

Åges Danseband viihdytti leiriläisiä


Iltaisin leirin ruokalassa Miljötorgilla järjestettiin iltaohjelmaa, josta osasta vastasi aina 3-4 maata tai lääniä päivittäin. Suomen vuoro oli maanantaina, jolloin esitimme Hulahula-tanssin, ja kerroin
hieman Suomen juhlavuodesta. Muillakin oli paljon erilaisia tansseja ja leikkejä, mutta saimme joinain iltoina nauttia myös laulusta ja muista viihdykkeistä. Iltavirkuille oli tarjolla myös tietovisoja ja speed datingia, joista jälkimmäiseen päädyin lähes sattumalta tiistaina. Kokemus oli kieltämättä hauska: vaikka toisten kanssa ei kauaakaan ehtinyt jutella, sai tilanteessa jo jonkinlaisen kuvan toisesta ja keskustelua olisi varmasti ollut helppo jatkaa myöhemmin. Omat aivoni eivät kuitenkaan olleet tottuneet tuollaiseen rytmiin, joten jätin kokeilut suosiolla yhteen iltaan, vaikka ilta olikin yksi hauskimmista.

All song på Grensen - yhteislaulutapahtuma
Keskiviikkona vierailimme Haldenissa, jossa saimme kauniissa Immanuelin kirkossa musikaalipainotteisen esityksen kaupungin historiasta. Siitä olikin hyvä jatkaa kohti Fredrikstenin linnoitusta, joka on suojellut Haldenin kaupunkia jo satojen vuosien ajan. Linnoituksesta kerrotaan, että eräs siellä asunut hovineito olisi rakastunut palavasti prinssiin saamatta kuitenkaan vastarakkautta osakseen. Siksi neito oli hypännyt linnoituksen tornista kuolemaansa, ja kummittelee nyt linnoituksen käytävillä. Kummituksia emme sen lähemmin kohdanneet, mutta huikeat maisemat korvasit tuonkin menetyksen. Aikamoinen kapuaminen linnoitukseen oli, mutta ei tarvinnut kiivetä edes korkeimmalle paikalle, kun silmien edessä avautui jo Haldenin kaunis kaupunki. Linnoitukselta siirryimme kävelymatkan päässä sijaitsevalle lukiolle lounaalle, josta Suomen porukka palasi linnoituksen lähelle jäätelöille. Olisimme palanneet linnoitukseen, mutta alue oli suljettu All song på Grensen-yhteislaulutapahtuman takia. Onneksi tämä ei paljoa haitannut, olihan meille varattu paikat kyseisestä esityksestä. Jonkin aikaa odoteltuamme lähdimme kulkemaan koko lähes 1500 päinen leiri kohti Grenseniä, jossa saimme kokea norjalaisen yhteishengen voimaa. Valtava määrä ihmisiä oli saapunut seuraamaan iltaa ja laulamaan mukana Norjan isoimpia hittejä ja tunnetuimpia klassikoita. Onneksemme saimme lauluihin sanat, joten me suomalaisetkin pystyimme jammailemaan täysillä mukana. Tapahtuma myös televisioitiin ja näytettiin seuraavana päivänä TV:ssä, jolloin katsoimme sen yhdessä Miljötorgilla. Bongailimme tuttuja ja lauloimme mukana kuin olisimme yhä olleet paikan päällä. Koko Halden-päivä oli huimaava kokemus. Sinne jos joskus saisi palata. 


Fredrikstenin linnoitus. Kuva: Essi Huhtamäki
Torstai oli tiedepäivä, jolloin lukion alueella oli useita kojuja eri tahoilta, kuten tiedekeskus Inspiriasta sekä Norjan 4H:lta. Mukaan tarttui paljon ilmaistavaraa, kokemuksia norjankielisten tietovisojen täyttämisestä sekä sup-lautailusta liian pienessä altaassa liian kevyellä laudalla. Tuo torstai-aamu oli kuitenkin niitä harvinaisia lämpimiä hetkiä viikolla, joten oli ihan hauskaa päästä veteen. Päivällä pääsimme myös tutustumaan lukion maatilan eläimiin: koulu on maatalouspainotteinen, joten kohdattavina oli sikoja, lehmiä sekä muutama hevonen. Illalla koimme vielä Inspiriasta saapuneen PK:n tiedeshow'n, jossa näimme räjähdyksiä, maagista tiedettä sekä rap-esittelyn PK:lta itseltään. Ilta oli selostettu norjaksi, mutta itse show'ssa oli niin paljon ihmettelemistä, ettei kielimuuri ollut kovinkaan suuri ongelma, vaikka monet vitsit jäivätkin ymmärtämättä.

Tiedepäivän kuva: Essi Huhtamäki




Viimeisenä kokonaisena päivänä oli ohjelmassa lähinnä koko viikon jatkuneen lentopalloturnauksen loppuotteluita sekä pakkaamista. Suomen joukkue, jossa itsekin pelasin, ei päässyt karsintoja pidemmälle. Oli kuitenkin mahtavaa päästä pelaamaan norjalaisia vastaan, jotka ovat tässäkin lajissa erinomaisia. Ei yllättänyt, että loppuotteluissa oli suurimaksi osaksi norjalaisia joukkueita. Lisäksi perjantaina oli "Raevrok" pelin (englanniksi "ass-hook", suomeksi "jalkakoukku" tai "jalkapaini") finaalien vuoro. Peli oli vaarallisuudestaan huolimatta todella hauskaa. Pelien jälkeen vuorossa oli viimeisen illan seremonia, jonka lopuksi saimme näyttävän ja tunteikkaan ilotulituksen. Loppuilta kului monilla julkisissa tiloissa, kun laukut oli pakattu jo valmiiksi aamua varten. Olin yksi niistä suomalaisista, jotka laittoivat kamansa kasaan jo perjantaina, ja muuttivat loppuleiriksi Miljötorgille. Loppuyö menikin iltaohjelmissa, kortin peluussa, pullonpyörityksessä, iltanuotiolla ja valtavasta väsymyksestä selviytyessä. Tuona yönä tuli myös maistettua leirin erikoisherkkua, vohvelia nakilla. Niin oudolta kuin yhdistelmä kuulostaakin, maistui se yllättävät hyvältä, varsinkin nälkäiselle ja väsyneelle leiriläiselle neljältä aamuyöllä. 



Lauantaiaamuna purimme teltat, söimme aamiasen ja lähdimme paluumatkalle. Matka kului nopeasti unten mailla. Pysähdyimme Karlstadissa Ruotsissa parin tunnin shoppailureissulle, jossa vaihdoin takkini tacoihin, teehen ja muutamiin tuliaisiin. Siitä jatkoimme matkaa Tukholman satamaan. Oli haikeaa sanoa hyvästit niin upealle leirille, mutta laivan sänky ja buffet-ruoka tuntuivat taivaallisilta viikon kosteiden telttaöiden ja kerran päivässä saadun lämpimän aterian jälkeen.
Suomen 4H hyvin edustettuna leirillä. Kuva: Essi Huhtamäki

Kokonaisuudessaan leiri oli unohtumaton kokemus. Vaikka paljon mutkia matkaan sattuikin, (kuten ongelmia tiedonkulussa, myöhästyneitä matkalaisia, ja huonoja kelejä), saimme kaikki matkalta valtavat määrät muistoja, uusia kokemuksia sekä kullan arvoisia ystäviä. Kaikki se jännitys ja jopa pelko olivat tämän arvoista. Jopa ne ei niin maittavat ruoat (kuten paahtoleipä lähes jokaisella aterialla), kastumiset sateessa, ainainen norjan kielen ymmärtämättömyys, jonottaminen sekä kavereiden hukkaaminen väkijoukkoon. Kaikki se oli osa tätä leirikokemusta. Ja niin, miten siitä viikosta sitten selvitään? Uusien ystävien tuella, norjalaisella innokkuudella, tanskalaisella huumorilla, ruotsalaisella rohkeudella ja suomalaisella sisulla, tietenkin. Kahden vuoden päästä Tanskassa nähdään!

Teksti ja kuvat (ellei toisin mainittu): 
Vellamo Vekki