keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Vilskettä ja vilinää Päiväleirillä


Perinteisiä Kukkulan päiväleirejä vietettiin tänä kesänä 5.-22.6. Konneveden 4H-yhdistys, Konneveden vapaa-aikatoimi sekä Konneveden varhaiskasvatus järjestävät yhteistyössä päiväleiriä 7-10 -vuotiaille lapsille kolmen viikon ajan, joka arkipäivä yhdeksästä kolmeen. 

Kolmeen viikkoon ehti mahtua monenlaista jännittävää touhua!



Lännen nopein -leikki sai kirvoitettua hyvät naurut



Biljardista tuli yksi koko leirin suosituimmista touhuista




Ensimmäinen leiriviikko


Metsäpäivän ravintoketjutehtävää suorittamassa

Ensimmäinen leiriviikko starttasi lämpimässä säässä ja iloisen jännittyneissä merkeissä. Ensimmäiset leiripäivät kuluivatkin suurelta osin toisiin tutustuessa, Kukkulaa ja sen ympäristöä tutkiessa, sekä pelaillessa ja leikkiessä. Hetkessä reitti Ravintokeskuksen lounaalle tuli tutuksi, ja parhaat leikit ja majanrakennusvälineet löytyivät. Alkujännityskin muuttui pian puhtaaksi innoksi: leiri on alkanut!






Linnunpönttöjen askartelun jälkeen kodit täytyi tietenkin koristella
Ensimmäiseen leiriviikkoon mahtui myös monenlaista mukavaa toimintaa.Tiistaina KONdis -hankkeen Johan kävi ohjaamassa vauhdikkasta ulkoliikuntaa, ja keskiviikkopäivän teemana oli metsä ja luonto. Silloin leiriläiset pääsivätkin tutustumaan muun muassa ravintoketjuun ja jokamiehen oikeuksiin, sekä tietenkin paistamaan makkaraa metsän siimeksessä Hiihtomaan kodalla. Torstaina nikkaroitiin ja koristeltiin linnunpönttöjä, kun leirille saapui neuvonantaja Konneveden Biologiselta tutkimusasemalta. Perjantain sadepäivä vietettiinkin leppoisissa merkeissä Räyhä Ralf -elokuvaa katsellen ja nyyttärieväillä herkutellen.





Toinen leiriviikko


Tiedepäivän maitotähti valmistuu

Toinen leiriviikko alkoi jännittävissä tunnelmissa, kun maanantaina vietettiin tiedepäivää. Päivän ohjelmaan kuului muun muassa tieteellisten kokeiden, kuten tanssivien rusinoiden ja sokerisateenkaaren tehtailua. Iltapäivällä tiedeteemaa jatkettiin välipalan merkeissä, kun leiriläiset leipoivat itse kaurasämpylöitä välipalaksi. Ja voi, kuinka lämpöiset, itsetehdyt sämpylät maistuivatkaan hyviltä!


Juonola ja hurmaava Orpo-vasikka




Toisen viikon ohjelmassa oli myös useita retkiä. Tiistaina leiriläiset pääsivät tutustumaan Juonolan tilaan Konneveden 4H-yhdistyksen YEP! -hankkeen tarjoamalla yritysvierailulla. Retken kohokohdaksi osoittautui suloinen Orpo-vasikka, jota päästiin joukolla ruokkimaan ja silittämään. Keskiviikkona pelattiin bingoa yhdessä Ruusaliisan asukkaiden kanssa, ja torstaina vuorostaan vierailtiin Kotiseutumuseossa, jossa päästiin tutustumaan muun muassa kahvipapujen jauhamiseen. Ja päästiinpä sitä itse jauhettua kahvia keittelemään ja maistamaankin!




Yhteisestä bingohetkestä nauttivat niin lapset kuin Ruusaliisan asukkaat

Kahvipapujen jauhaminen oli jännittävää puuhaa

Myös muita museon tavaroita ja leluja päästiin kokeilemaan


Kolmas leiriviikko

Kolmas ja viimeinen leiriviikko polkaistiin käyntiin vauhdikkaasti Häyrylänrannassa. Aamupäivä rakennettiin hiekkalinnoja ja pelattiin frisbeegolfia, ja iltapäivän puolella pulahdettiin uimaan. Sauna lämpesi, ja hyvä niin, sillä aurinkoisesta säästä huolimatta alkukesän vesi oli vielä kylmää. Saunomisen ja uimisen jälkeen energiatasot saatiin vielä nousuun kodassa makkaranpaistolla, sekä rantakioskista ostetuilla herkuilla.

Pojat ahkerina täytekakkua leipomassa

Tiistaipäivä kului melkoisessa vilinässä, kun leirillä aloitettiin Safkasynttäreiden valmistelu. Jo edellisellä viikolla askarrellut koristeet aseteltiin seinille, koristeita tehtiin lisää, ja kermakakku leivottiin maustumaan jääkaappiin. Keskiviikkopäivän alkaessa juhlatila olikin jo upean näköinen, ja valmisteluissa siirryttiin leivontapuuhiin. Pienryhmissä leiriläiset valmistivat itse alusta saakka upean Suomi 100-täytekakun, puolukka-kaurakeksejä, sekä marjaista juhlajuomaa. Tarjolle laitettiin myös tuorejuustolla täytettyjä ruisnappeja, teetä ja kahvia.


Siiri ja herkullinen Safkasynttäri-pöytä

Safkasynttärit Suomelle järjestettiin Konnevedellä jo kolmatta kertaa. Suomi 100-teeman mukaisia villiruokajuhlia järjestettiin kevään mittaan kokkikerhoissa niin Hytölässä kuin Lapunmäelläkin. Päiväleirin Safkasynttäreille oli kutsuttuna leiriläisten vanhempia, isovanhempia ja sisaruksia, joita juhlissa vierailikin oikein mukavasti. Herkut maistuivat, koristeet ihastuttivat ja tunnelma oli katossa!


Koko leirin viimeisenä päivänä, torstaina, oli aika suunnata katse hetkeksi kuluneisiin viikkoihin, ja pohtia, miten leiri oli sujunut. Parhaimpina asioina leiriltä muistettiin erilaiset retket, leipominen ja Safkasynttärit. Ruoka oli maistunut ja kaverit olivat mukavia.
Palautekierroksen jälkeen siirryttiin vielä loppupäiväksi hulinoiden pariin, leirin päättyessä perinteiseen leiridiscoon. Antti Tuiskun ja Robinin tahdissa tanssittiin, ja suoritettiin pieniä kilpailuja. Kellon tullessa kolme Kukkulan jätti punaposkinen joukko iloisia leiriläisiä ja leiriohjaajia.

Herkut maistuivat sekä juhlavieraille, että leipureille itselleen

Päätöspäivän discossa tanssittiin, limbottiin ja herkuteltiin



Päiväleirin ohjaajat kiittävät 

kaikkia leiriläisiä mukavasta leiristä!

Iloista päiväleirijoukkoa Kotiseutumuseolla. Mukana myös IFYE-vaihtari Eleri Walesista.


Teksti ja kuvat: Rasa Jämsen








maanantai 26. kesäkuuta 2017

Väriä elämään - paintballia Majakoskella

Ennen pelejä tutustuttiin
huolellisesti pelialueeseen.
Viime keskiviikko, 21.6 oli mielenkiintoinen päivä. Olin osa parinkymmenhenkistä retkikuntaa, jonka määränpäänä oli Juhlatalo Majakoski Jyväskylän Palokassa. Majakosken alueella tarkoituksenamme oli kokeilla yhdessä paintballia, värikuulasotaa. Joukossa oli kokeneempiakin, mutta suuri osa oli mukana ensimmäistä kertaa.

Ennen kuin pääsimme sotimaan, pelinjärjestäjä kertoi meille ohjeita ja sääntöjä, jotta peli sujuisi kaikkien osalta mukavasti. Ja kun olimme saaneet haalarit päällemme, maskit kasvoillemme, aseet käteemme ja pääsimme pelikentälle, niin olihan se mukavaa. Pelasimme kauniissa koivumetsikössä, jonne oli aseteltu lavoja, vanhoja autonovia ja muita esteitä suojiksi. Alun pienestä jännityksestä selvittyämme ja päästyämme pelin juoneen mukaan alkoi toisten räiskintä maistua oikein makoisalta. Mistään yltiöväkivallasta pelissä ei kuitenkaan ollut kyse: reilu meininki oli tässäkin tärkeintä. Vaikka toisia oli tarkoitus ampua, ja oi kuinka hauskaa se olikin, tuli heti osuman saatuaan alueelta poistua eikä pelaajaa saanut enää ampua. Ei sillä että olisi tarvinnutkaan, kun edessä odotti vielä monta vastustajaa, joista olisi päästävä eroon. Vasta viimeisenkin vihollisen kaaduttua sai huokaista helpotuksesta ja iloita voitosta.

Kaikkien saatua vähän tuntumaa peliin kokeilimme lipunryöstön tyylistä peliä, jossa kahden joukkueen oli tarkoitus ryöstää keskelle pelialuetta sijoitettu lippu. Lipun itselleen kaapannut ja kotipesään kuljettanut joukkue oli voittaja; niin, jos heillä vielä oli pelaajia jäljellä. Lipunryöstö oli monien mielestä jännittävämpää, kuin pelkkä toisten tuhoaminen. Olihan pelissä enemmän sisältöä, eikä kaikki voineet vaan jäädä taka-alalle, kun lippukin oli jonkun ryöstettävä.

Vehreässä metsikössä muiden pelaajien havainnoiminen oli haastavaa,
mikä vain lisäsi pelin jännittävyyttä! Kuinka monta löydät kuvasta?

Ottelu ottelun jälkeen kävivät pelit kiihkeämmiksi ja värikuulia kului aina vain enemmän, kun alettiin ihan melkein tosissaan sotimaan. Pelin myllerryksessä ei aina pysytty pystyssä, mutta se ei menoa haitannut. Juuri siksihän meillä oli suojahaalarit: jotta voisimme kontata, ryömiä tai vaikka tehdä kuperkeikkoja maassa jos siltä tuntui. Parin tunnin peliajan jälkeen oli aika laskea aseet, riisua haalarit ja jättää sotatanner taakseen. Metsikössä juoksennellessa tuli kaikille jos ei hiki, niin ainakin lämmin tauoista huolimatta. En millään tahtoisi kehua, mutta pakko mainita, että oma joukkueeni oli aika voittoisa molemmissa lajeissa. Ei sillä, että voittajalla olisi merkitystä, kun kaikki olivat innolla mukana ja pitivät hauskaa. Paluumatkalla kuului paljon kehuja ja pyyntöjä uudelle retkelle Majakoskelle, osa omasta suustani.


Vellamo


Paintball-retki toteutettiin osana Konneveden 4H -yhdistyksen YEP! - hankkeen toimintaa ja kirjoittaja on retkelle osallistunut konnevetinen nuori. Kuvat ja kuvatekstit: Sari / YEP! - hanke


perjantai 16. kesäkuuta 2017

Superfutishuumaa

Superfutis. Wau, mikä laji! Konneveden Sporttihaasteen osallistujina päästiin sitä viime viikon torstaina kokeilemaan ja olipas se lystiä! Lystin lisäksi se oli myös todella rankkaa liikuntaa. Hiki virtasi solkenaan ja askel rupesi painamaan jo viiden minuutin pelin jälkeen.

Superfutiksessa siis pelataan jalkapalloa ylävartalo läpinäkyvän ”rantapallon” sisässä ja vastustajajoukkueen palloilijoita voi tarpeen tullen tuupata pois tieltä. Toisen joukkueen taktiikka olikin: ”Kohteena vastustajat, ei jalkapallo” (taidettiin muuten voittaa ;) ). Ja kyllä siellä sitten kupsahdeltiinkin nurin yksi, jos toinen. Toiset useammin, kuin toiset, välillä pyörähtäen vauhdilla kokonaiset 360 astetta! Onneksi ilmatäytteinen pallo vaimensi lentoa ja nurin menneet pelaajat päätyivät pehmeästi keikkuen pyrkimään takaisin jaloilleen. Se oli allekirjoittaneelle erityisen haastavaa ja välillä jäinkin koko toviksi kierimään ja keikkumaan, kuin ongenkoho konsanaan… Ja kun ynnätään yhteen lysti ja väsymys, ei naurusta meinannut tulla loppua ollenkaan, mikä taas lisäsi pystyyn pääsemisen hankaluutta!

Kokonainen tunti pelattiin viiden minuutin erissä, parin minuutin tauoilla (maassa kierimiseen käytettyä aikaa ei laskettu) ja vaikka voimat oli jo aivan loppu, olisi vielä tehnyt mieli jatkaa lystinpitoa. Liikunnanriemu on yksi niitä hienoimpia arkipäivän asioita, ja jos tässä lajissa jotain uutta opin, niin sen, että ”jokaisessa meissä asuu pieni taklaaja” J
Kiitos Sporttihaasteen moottorit Sari ja Johan!


-Roikkuja-Mervi



Kirjoittaja Mervi Moisio on yksi kevään Sporttihaasteen aktiiviliikkujista ja hän myös herätti hilpeyttä muissa haastelaisissa  roikkumiskuvissa, mistä juontuu myös lisänimi Roikkuja-Mervi.  Kiitos nauruista!

torstai 8. kesäkuuta 2017

Kaverikirja: kesätyöntekijä Rasa Jämsen!

Minusta:
Nimeni on… Rasa Jämsen
Minua kutsutaan myös nimellä… Suurin osa kutsuu vain Rasaksi, siinä on hassua kutsumanimeä jo ihan omasta takaa. Jostain käsittämättömästä syystä kotona sanovat Maunoksi, Mauniksi tai Manuksi. Älkää kysykö. Harvojen ja valittujen kohdalla käytössä on vielä lapsuusaikainen Rassu-nimitys.
Olen iältäni… Vielä hetken 19 vuotta, elokuussa juhlitaan täyttä kaksikymppistä.
Asuinpaikkani on… Konnevesi ja Jyväskylä. Konnevesi on ”kotikoti”, synnyinpaikkani, ja jo useamman vuoden ajan kesän asuinpaikkani. Jyväskylässä olen asustellut kouluajat opiskelijakämpässä lukion alusta saakka, eli nyt noin neljä vuotta.
Harrastan… Liikuntaa melko kaikkiruokaisesti. Käyn salilla ja lenkkeilen, sekä tykkään käydä erilaisilla ryhmäliikuntatunneilla ja höntsäpelailla kaikenlaista kaveriporukalla. Tavoitteellisemmin olen viime aikoina harrastanut muun muassa kuntonyrkkeilyä ja crossfitiä. Liikunnan lisäksi harrastan musiikin kuuntelua (kaikkein mieluiten livenä), lukemista ja kirjoittelua. Ajan salliessa tykkään myös valokuvata.
Perheeseeni kuuluu… Äiti, iskä, isosisko ja pikkuveli.
Valokuvaus on harrastus, jossa haluaisin kehittyä

Työstäni:
Lapsuuden haaveammattini oli… Uimakoulunopettaja tai jäätelömyyjä.
Mutta minusta tulikin… Tällä hetkellä Konneveden 4H-yhdistyksen kesätyöntekijä. Opiskeluiden puolesta valmistuttuani minusta tulee viestinnän ja vuorovaikutuksen asiantuntija.
Ensimmäinen työpaikkani oli… Konneveden 4H:n ja kunnan kesätyökampanjan kautta kaksiviikkoinen Konneveden kirjastoautossa ysiluokan jälkeisenä kesänä.
Lisäksi olen työskennellyt… Saman kesätyökampanjan kautta myöhemmin Galleria Kävyssä. Lisäksi kirjoittelin vierailijan kolumnia Laukaa-Konnevesi -lehteen kolmen vuoden ajan vuosina 2013-2015. Konneveden 4H-yhdistyksellä olen työskennellyt toissa kesänä kaksi viikkoa, ja viime kesänä neljä kuukautta.
Tällä hetkellä työhöni kuuluu… Kaikenlaiset toimistotyöt, päiväleirien suunnittelu ja ohjaaminen, sekä kansainvälisyysasioista, kuten IFYE-vaihtareista ja nuorisovaihdosta, huolehtiminen. Näiden lisäksi teen oikeastaan mitä vain eteen sattuu tupsahtamaan, esimerkkeinä vaikka 4H-yrityskoulutuksen vetäminen, kesätyöllistämiskuviot, sekä Savottamarkkinoiden 4H-markkinapisteen suunnittelu ja toteutus.
Työssäni haastavinta on… Kiire. Hommaa on paljon, kalenteri täyttyy ja tehtävälistoja on joka vihon välissä. Välillä on haastavaa pysyä perillä siitä, mitä pitäisikään tehdä seuraavaksi, jotta mikään ei myöhästy.
Työssäni parasta on… Monipuolisuus. Ikinä ei ole tylsää! Tässä työssä pääsee todella kokeilemaan kaikenlaista, oppimaan uutta, sekä tunnistamaan omia vahvuuksia. Olen luonteeltani vähän sellainen, etten viihdy pitkään paikallani ja haluan aina haastaa itseni, minkä vuoksi jopa se kiire sopii minulle.

Viikinki -teemaillassa Rural Youth Europen syysseminaarissa Norjassa syksyllä 2016

Lempparilistani:
Ruoka: Tex mex -tyylinen ruoka toimii takuuvarmasti; mitä mausteisempi, sen parempi. Myös intialainen ruoka on todella hyvää. Oma bravuurini keittiössä on paahdettu tomaattikeitto. Vähensin huomattavasti lihansyöntiä vuoden 2017 alusta lähtien, minkä myötä olen löytänyt tämän vuoden aikana lukemattoman määrän uusia lempiruokia kasvisruokien joukosta. Kannustan kaikkia kokeilemaan!
Herkku: Näin kesää kohden mentäessä ehdottomasti tuoreet marjat ja kesähedelmät: mansikat, vadelmat, mustikat, kirsikat, ihan kaikki mahdolliset! Lempiherkkuihin kuuluvat myös suklaa (mielellään mahdollisimman tumma, tai sitten perinteinen Fazerin sininen), sekä lakritsi (ehdottomasti tuoreena ja pehmeänä, kaikkein parasta on kirpeän suolainen salmiakkilakritsi).
Musiikki: Melodinen metallimusa ja raskas rock.
Elokuva: Harry Potterit. Hyviä ja vaikuttavia elokuvia on mahdottoman paljon; Schindlerin lista teki lähtemättömän vaikutuksen, Kuninkaan puhe ja Mandela jäivät mieleen, ja ”hömppäleffoista” löytyy monta viihdyttävää. Pottereita ei silti voita mikään: ne ovat paitsi hyvin tehtyjä ja ajattomia, katsomiseen liittyy jo hyvätuulinen nostalgia.
Kirja: Parasta kirjaa on aivan mahdoton valita. Tähänkin listaukseen on nostettava nuo Harry Potterit; ikävuosien 7-12 välissä luin koko sarjan kahdeksan kertaa alusta loppuun. Yhtenä mieleenpainuvimmista lukukokemuksista voin nimetä Aavikon Kukan. Koulukirjojen vastapainoksi olen viime aikoina lukenut lähinnä kevyitä ja hauskoja, nopealukuisia romaaneja, kuten Bridget Jonesia.  
Vuodenaika: Kesä. Ehdottomasti, aina ja ikuisesti

Yksi kaikkien aikojen parhaista ravintoloista: Olde Hansa Tallinnan Vanhassakaupungissa

Satunnaista jännää:
Söin tänään aamiaiseksi… Saman aamiaisen kuin ehkä 350 päivänä vuodessa: raejuustoa, maitorahkaa, luonnonjogurttia, pakasteesta sulatettuja marjoja, sekä pähkinöitä. Kaikki sekaisin samassa kulhossa. Voi kuulostaa oudolta, mutta on tosi hyvää, enkä luopuisi tavastani mistään hinnasta. Sekaan voi heitellä kesän tullen tuoreita marjoja, syksyn jälkeen pakasteesta löytyy myös omenasosetta, ja silloin tällöin sekaan pääsee esimerkiksi säilykeananasta. Aamiaiseen kuuluu myös lähes poikkeuksetta jättimäinen kuppi (useimmiten vihreää) teetä, sekä useampi lasi vettä. Vaikka muuten nautinkin muutoksista ja jännityksestä elämässä, rakas kaavoihin kangistunut aamiaisrutiinini on asia, josta voisin höpöttää joka kohdassa.
Pizzaani laitan… Fiiliksestä riippuen joko tomaattia, mozzarellaa ja pestoa, tai paprikaa, tomaattia, sipulia ja sinihomejuustoa. Joka tapauksessa pizzastani löytää aina kasviksia ja juustoa.
Haaveilen… valmistumisesta (onneksi kuitenkin siihen on vielä monta vuotta!), urasta, joka haastaa, innostaa ja vie minua eteenpäin, sekä matkustelusta. Uskon siihen, että haaveista kannattaa tehdä suunnitelmia. Siihen olen aina pyrkinyt.
Pelkään… Hämähäkkejä, ja liian lähelle tulevia lintuja (yleisimmin pulut). Minulla on myös piikkikammo.
Mottoni on… ”What’s worth the price is worth the fight.” Suomennettuna jotakuinkin: ”Mikä on lopputuloksen (palkinnon) arvoista, on taistelun arvoista”. Pyrin elämässäni siihen, että tavoittelen rohkeasti, määrätietoisesti ja sinnikkäästi unelmiani. Jos jokin asia on todella tavoittelemisen arvoista, olen valmis tekemään lujasti töitä sen saavuttamiseksi.




Kaverikirja: vs. toiminnanjohtaja Heli Jääskeläinen!

Minusta:
Nimeni on... Heli Jääskeläinen.
Minua kutsutaan myös nimellä... Helskar. Tätini kutsuu minua myös Kantri-Helunaksi. Olen kai sitten niin maalainen...
Olen iältäni... Kesäkuun alussa minusta tuli jo 27-vuotias.
Asuinpaikkani on... Konnevesi. Lähtöisin olen Pohjois-Savosta, Kiuruvedeltä ja sieltä olen kulkenut Joensuun kautta tänne Keski-Suomeen.
Harrastan... koirien kanssa touhuamista ja lukemista.
Perheeseeni kuuluu... avomies ja kaksi koiraa.


Kolilla metsätieteen kenttäkurssilla vuonna 2011.


Työstäni:
Lapsuuden haaveammattini oli... olla isäni tapaan maanviljelijä.
Mutta minusta tulikin... metsänhoitaja ja yhteiskuntatieteilijä (melkeinhän se on sama kuin maanviljelijä!)
Ensimmäinen työpaikkani oli... rautakauppa ja siellä kassanhoitaja. Toki opin jo nuoresta maataloustöihin kotitilallani.
Lisäksi olen työskennellyt... seurakunnalla isosena, eri metsäalan firmoissa harjoittelijana ja yliopistollakin olen ollut muutaman hetken kenttätöissä. Eli leimikkosuunnittelu ja metsässä rämpiminen on tuttua puuhaa. Olen myös väsäillyt jos jonkinlaisia karttoja.
Tällä hetkellä työhöni kuuluu... vaikka mitä jännää! Taloushallinnon lisäksi vastaan Konneveden 4H-yhdistyksen toiminnasta ja toimin myös YEP!-hankkeen projektipäällikkönä. Otan vastaan asiakastilauksia, pyrin löytämään Duunareille töitä ja Konneveden kunnan kesätyöllistämisasioissa toimin nuorten esimiehenä. Olen mukana erilaisissa tapahtumissa ja pyrin parhaani mukaan oppia kertomaan, mitä 4H-toiminta käytännössä on! Mahdollisuuksien mukaan pyrin myös jalkautumaan kentälle esimerkiksi kerhotoiminnan puolelle, mutta varmimmin minut tavoittaa kunnantalon alakerrasta löytyvästä toimistohuoneestani.
Työssäni haastavinta on... saada aika riittämään kaikkeen jännään ja mukavaan! Toisaalta tämä työ on itselleni aluevaltauksena aivan uusi, joten opeteltavaa riittää jokaiselle päivälle. Onneksi kysyvä ei tieltä eksy!
Työssäni parasta on... erilaisten ihmisten kohtaaminen ja uudenlaisten mahdollisuuksien ja ongelmanratkaisujen kehittäminen. Mikä sen parempaa, kuin vierailla 4H-kerhossa ja nähdä, mitä tekemällä oppiminen käytännössä on!
Pomppufiilistä Kiuruvedellä.

Lempparilistani:
Ruoka: Pehmoinen kasviskeitto krutongeilla
Herkku: Vaniljajäätelö mansikoilla
Musiikki: Satunnaistoistolla kaikki rockista iskelmään
Elokuva: 500 days of Summer
Kirja: Riikka Pulkkisen tuotanto kokonaisuudessaan
Vuodenaika: Alkukesä

Matikkajahdissa Konnevedellä.


Satunnaista jännää:
Söin tänään aamiaiseksi... ison lasin vettä, vadelma-punajuurijogurttia siemenrouheella höystettynä sekä ruisleipää.
Pizzaani laitan... perinteisesti kinkkua, ananasta ja aurajuustoa.
Haaveilen... rentouttavasta ulkomaanmatkasta.
Pelkään... Ajoittain liian nopeaa ajankulkua.
Mottoni on... Kaikki on suhteellista.




Kaverikirja: YEP! -hanketyöntekijä Sari Kämäräinen!

Minusta:
Nimeni on... Sari Kämäräinen
Minua kutsutaan myös nimellä... Sartsa ja Yeppi
Asuinpaikkani on... Jyväskylä
Harrastan... tanssillista voimistelua, ulkoilua ja äänikirjojen kuuntelua (yllättävän koukuttavaa!)
Perheeseeni kuuluu... äiskä ja iskä, sisko ja kaksi veljeä

Lomamatka Madeiran kukkaloistossa tarjosi myös kontaktin saaren eläimiin, Cherry-papukaija oli rento kaveri!


Työstäni:
Lapsuuden haaveammattini oli... näyttelijä (tätä lapsuuden haavetta on sitten toteutettu harrastajateattereissa ajan salliessa)
Mutta minusta tulikin... yhteisöpedagogi. Ehkä joskus olen vielä jotain muutakin, kuka tietää :)
Ensimmäinen työpaikkani oli... 4H-kerhon apuohjaaminen 13-vuotiaana, sieltä ainakin tuli ensimmäiset palkkatulot. Ensimmäinen kokopäivätyöni oli puhelinmyyntiä.
Lisäksi olen työskennellyt... isosena, mansikantaimien kitkijänä, 4H duunarina, feissarina, maalarina, nuorisokodin ohjaajana,
Tällä hetkellä työhöni kuuluu... suunnittelua, organisointia ja kesän aktiviteettien valmistelua
Työssäni haastavinta on... tavoittaa nuoret ja saada heidät tietoisiksi hankkeen mahdollisuuksista ja tapahtumista
Työssäni parasta on... kun nuoret lähtevät juttuihin mukaan ja nauttivat. Ehdottomasti työn parhaat hetket on tullut nuorten kanssa tehdyillä retkillä tai muissa toiminnoissa.

Vapaa-ajallani olen 4H-toiminnan kautta päässyt mukaan kansainväliseen toimintaan. Kuva on otettu kesällä 2016 Pohjois-Irlannista, jossa osallistuin 4H:n kattojärjestö Rural Youth Europen jäsenjärjestöjen  yhteiseen rallyyn, ai kun oli mukavata!


Lempparilistani:
Ruoka: Elämäni paras annos on ollut pihvi aurajuustokastikkeella belgialaisessa ravintolassa, vielä ei ole sen voittanutta löytänyt
Herkku: Sour cream & onion sipsit on mun heikkous
Musiikki: Ei ole yhtä lempparia mutta muutamia kestosuosikkeja on esim Haloo Helsinki ja Apulanta
Elokuva: Helmiä ja sikoja. Leffa jonka oon nähnyt varmaan useammin kuin mitään muuta elokuvaa ja toimii joka kerta :D
Kirja: Game of Thrones, Outlander sekä klassikkona Harry Potter
Vuodenaika: Kesä

Kuvassa maistiainen harrastuksestani tanssillisesta voimistelusta ja tarkemmin kisareissulta Kuopiosta. Kisapäiviin valmistaudutaan laittamalla hiukset, meikit ja asut kuntoon suoritusta varten. Kausi on nyt ohi mutta syksyllä jatketaan uuden ohjelman parissa!


Satunnaista jännää:
Söin tänään aamiaiseksi... kaurapuuroa mustikoilla
Pizzaani laitan... vaihtelevasti asioita. Usein siihen eksyy ainakin jauheliha ja aurajuusto.
Haaveilen... lämpimästä kesästä
Pelkään... takatalvea ja hämähäkkejä