Väriä elämään - paintballia Majakoskella

Ennen pelejä tutustuttiin
huolellisesti pelialueeseen.

Viime keskiviikko, 21.6 oli mielenkiintoinen päivä. Olin osa parinkymmenhenkistä retkikuntaa, jonka määränpäänä oli Juhlatalo Majakoski Jyväskylän Palokassa. Majakosken alueella tarkoituksenamme oli kokeilla yhdessä paintballia, värikuulasotaa. Joukossa oli kokeneempiakin, mutta suuri osa oli mukana ensimmäistä kertaa.

Ennen kuin pääsimme sotimaan, pelinjärjestäjä kertoi meille ohjeita ja sääntöjä, jotta peli sujuisi kaikkien osalta mukavasti. Ja kun olimme saaneet haalarit päällemme, maskit kasvoillemme, aseet käteemme ja pääsimme pelikentälle, niin olihan se mukavaa. Pelasimme kauniissa koivumetsikössä, jonne oli aseteltu lavoja, vanhoja autonovia ja muita esteitä suojiksi. Alun pienestä jännityksestä selvittyämme ja päästyämme pelin juoneen mukaan alkoi toisten räiskintä maistua oikein makoisalta. Mistään yltiöväkivallasta pelissä ei kuitenkaan ollut kyse: reilu meininki oli tässäkin tärkeintä. Vaikka toisia oli tarkoitus ampua, ja oi kuinka hauskaa se olikin, tuli heti osuman saatuaan alueelta poistua eikä pelaajaa saanut enää ampua. Ei sillä että olisi tarvinnutkaan, kun edessä odotti vielä monta vastustajaa, joista olisi päästävä eroon. Vasta viimeisenkin vihollisen kaaduttua sai huokaista helpotuksesta ja iloita voitosta.

Kaikkien saatua vähän tuntumaa peliin kokeilimme lipunryöstön tyylistä peliä, jossa kahden joukkueen oli tarkoitus ryöstää keskelle pelialuetta sijoitettu lippu. Lipun itselleen kaapannut ja kotipesään kuljettanut joukkue oli voittaja; niin, jos heillä vielä oli pelaajia jäljellä. Lipunryöstö oli monien mielestä jännittävämpää, kuin pelkkä toisten tuhoaminen. Olihan pelissä enemmän sisältöä, eikä kaikki voineet vaan jäädä taka-alalle, kun lippukin oli jonkun ryöstettävä.

Vehreässä metsikössä muiden pelaajien havainnoiminen oli haastavaa,
mikä vain lisäsi pelin jännittävyyttä! Kuinka monta löydät kuvasta?

Ottelu ottelun jälkeen kävivät pelit kiihkeämmiksi ja värikuulia kului aina vain enemmän, kun alettiin ihan melkein tosissaan sotimaan. Pelin myllerryksessä ei aina pysytty pystyssä, mutta se ei menoa haitannut. Juuri siksihän meillä oli suojahaalarit: jotta voisimme kontata, ryömiä tai vaikka tehdä kuperkeikkoja maassa jos siltä tuntui. Parin tunnin peliajan jälkeen oli aika laskea aseet, riisua haalarit ja jättää sotatanner taakseen. Metsikössä juoksennellessa tuli kaikille jos ei hiki, niin ainakin lämmin tauoista huolimatta. En millään tahtoisi kehua, mutta pakko mainita, että oma joukkueeni oli aika voittoisa molemmissa lajeissa. Ei sillä, että voittajalla olisi merkitystä, kun kaikki olivat innolla mukana ja pitivät hauskaa. Paluumatkalla kuului paljon kehuja ja pyyntöjä uudelle retkelle Majakoskelle, osa omasta suustani.

Vellamo

Paintball-retki toteutettiin osana Konneveden 4H -yhdistyksen YEP! - hankkeen toimintaa ja kirjoittaja on retkelle osallistunut konnevetinen nuori. Kuvat ja kuvatekstit: Sari / YEP! - hanke