Itävallan RYE-syysseminaari järjestäjän silmin

Rural Youth Europe, toisin sanoen RYE on ollut esillä blogissamme jo aikaisemmin, Sarin Rally-kertomuksen myötä. Euroopan nuorten hyväksi toimivien järjestöjen sateenvarjo-organisaatio RYE:stä voitkin siis lukea tarkemmin Sarin postauksesta täältä, tai Rural Youth Europen verkkosivuilta. Tässä tarinoinnissani keskityn kertomaan omista RYE-kokemuksistani, erityisesti lokakuisesta syyseminaarista Itävallassa. Mukana myös kuvapläjäys Itävallan reissusta - ensimmäistä kuvaa lukuunottamatta kuvista kiitokset muille seminaarin osallistujille ja järjestäjätiimin jäsenille!

RYE:n toiminta on minulle tuttua nyt reilun vuoden ajalta. Vuoden 2016 lokakuussa vietin viikon osallistujana syysseminaarissa Norjassa. Kokemus oli unohtumaton: viikko keskustelua, harjoituksia ja hauskanpitoa tärkeän aiheen, sosiaalisen osallistamisen äärellä, uusia ystäviä ja arvokkaita kontakteja. 4H on ollut minulle aina ensisijaisesti työpaikka, joten tämänkaltainen asiapitoinen, kansainvälinen seminaari sopi paremmin kuin hyvin lisäämään tietouttani nuorijärjestöistä kansainvälisesti, sekä seminaarin aiheesta. Tuon seminaarin jälkeen tunsinkin päässeeni osaksi yhteisöä, johon halusin kuulua vieläkin paremmin.

Turistikuvailua Wienissä

Toiveeni toteutuikin jo melko pian, kun Suomen 4H-liitosta  minulle tarjottiin mahdollisuutta osallistua vuoden 2018 syysseminaarin suunnitteluun ja järjestämiseen. Tuo seminaari tullaan järjestämään Suomessa, ja ennakkovalmistelut aloitettiin hyvissä ajoin. Seminaarin valmisteluun kuuluu oleellisesti aiemmista seminaareista oppiminen, ja siksipä minut ja RYE-ystäväni Enni kutsuttiin osaksi vuoden 2017 Itävallan syysseminaarin järjestäjätiimiä. 

Syysseminaarin järjestäminen on pitkä projekti, ja vaikka meidät kansainvälisen järjestäjätiimin jäsenet tarvittiin mukaan vasta melko myöhäisessä vaiheessa, teimme silti valmistelua pitkin kevättä ja kesää. Enni oli mukana prep team -tapaamisessa alkukesästä, ja muuten työskentelimme tiiviisti teknologian välityksellä milloin Dropboxin, milloin Facebookin kautta. Yhteistyössä paikallisen järjestäjätiimin kanssa suunnittelimme seminaarin työpajoja, aikatauluja ja iltaohjelmaa. Ja viimein koitti se hetki, kun pääsimme suuntaamaan kohti Itävaltaa ja toteuttamaan suunnittelemamme seminaarin. 

Viikon ohjelmaan kuului muun muassa yhteiset jalkapallopelit pakolaisten kanssa työskentelevän Play Together Now -järjestön kanssa

Viikko itävaltalaisessa pikkukaupunki Moldissa hujahti ohi kuin siivillä. Viikon aikana keskusteltiin, jaettiin kokemuksia, kuultiin asiantuntijoita, ja tietenkin myös hankittiin ystäviä ja pidettiin hauskaa. Tämän vuoden teemana seminaarissa olivat ihmisoikeudet ja niiden toteutumisen takaaminen nuorisojärjestöissä. Pääsimme muun muassa kuulemaan useita tositarinoita pakolaisten matkasta Itävaltaan, heidän itsensä kertomina.

Seminaariin osallistuminen järjestäjänä poikkesi huomattavasti osallistujana olemisesta. Minun vastuullani viikon aikana oli muutama työpaja, sekä yhden pienryhmän ohjaaminen. Osallistujat oli siis jaettu useaan pienryhmään, joiden kanssa ryhmien vetäjät kävivät joka päivä keskustelun päivän ohjelmasta, parhaista puolista ja kehitysideoista. Tämän lisäksi vastasimme koko järjestäjätiimin kanssa yhteisvastuullisesti siitä, että jokaisesta työpajasta otettiin valokuvia ja tehtiin muistiinpanoja seminaarin raportointia varten. Jokaisen päivän ohjelmaan kuului myös käytännön asioiden hoitamista, kuten pikapalavereita ja kaupassa käyntiä, sekä kaksi pidempää koko järjestäjätiimin palaveria.

Viikkoon mahtui myös paljon hauskanpitoa - tässä pelaamme perinteistä itävaltalaista synttärijuhlaleikkiä, eli syömme suklaasuukkoja kilpaa ilman käsiä. On muuten vaikeampaa kuin uskoisi!

Viikko suuren kansainvälisen seminaarin järjestämistä oli paitsi antoisaa, myös paikoin raskasta. Järjestäjätiimissä vallitsi vahva halu tehdä asiat mahdollisimman hyvin, mikä tarkoitti myös suurta työmäärää ja vastuuta. Tämän lisäksi halusimme Ennin kanssa oppia mahdollisimman paljon ensi vuotta silmällä pitäen koko viikon kulusta, ja siksi pyrimme osallistumaan muistiinpanovälineiden kanssa niihinkin työpajoihin, joista emme itse olleet vastuussa. Kun järjestäjätiimin kokoukset oli luonnollisesti sijoitettu ohjelmassa oleville tauoille, päivät saattoivat olla hyvinkin pitkiä ja intensiivisiä. 

Suuresta työ- ja vastuumäärästä huolimatta nautin seminaarin järjestämisestä suunnattomasti. Voinkin vilpittömästi sanoa, että tuo projekti kokonaisuudessaan oli yksi parhaita työkokemuksiani. Opin niin tapahtuman järjestämisestä, kansainvälisestä nuorisotyöstä kuin itsestänikin todella paljon. Huomasin myös, että järjestäjänä ja vastuussa oleminen sopi minulle paremmin kuin osallistujana oleminen: pidän siitä, että minulla on vastuuta ja saan olla mukana suunnittelemassa projektia, jonka teema on mielestäni tärkeä. Itävallan seminaarin järjestäjätiimi on parhaita työryhmiä, joissa olen työskennellyt: kaikki olivat yhtä lailla halukkaita ottamaan vastuuta, asioista keskusteltiin avoimesti, jokaisen mielipide haluttiin kuulla, ja toisten tekemä hyvä työ huomattiin. Viikon aikana meistä muotoutui sujuvasti työskentelevä tiimi, jolle syntyi myös omat hassut sisäpiirinvitsinsä. Järjestäjätiimin palaverit olivat asiapitoisuudestaan huolimatta kaikkea muuta kuin tylsiä! Myös kaikkiin seminaarin osallistujiin oli hauska tutustua, ja erityisen ihanaa oli tavata edellisvuoden seminaarista tuttuja kasvoja uudelleen.

Minä ja Enni International Buffetissa - pöydän antimista
pisteet Suomen seminaariosallistujille Irinalle ja Iiristiinalle!

Arvokkaan työkokemuksen, ihmisoikeuksista oppimisen ja uusien (työ)ystävien saamisen lisäksi kokemuksen hyötyihin täytyy ehdottomasti listata myös Itävaltaan tutustuminen. Pääkaupunki Wien oli kaunis ja kiehtova, ja seminaarin tapahtumapaikka Mold kertakaikkisen sympaattinen pieni maalaiskaupunki. Vaikka työpäivämme olivatkin pitkiä, se ei estänyt minua karkaamasta aamuisin ennen aamiaista lenkkeilemään pitkin Moldin hiljaisia katuja ja kurpitsapeltoja reunustavia metsäautoteitä. Myös ilmasto oli mitä positiivisin yllätys: vaikka aamulenkeilleni sain varustautua hanskoin ja säärystimin, auringon noustua lämpötila kohosi monena päivänä hellelukemiin. Vitsailimmekin Ennin ja Suomen seminaariosallistujien kanssa, että pääsimme kokemaan kesän, jota emme Suomeen tänä vuonna saaneet ollenkaan. 

Minun RYE-tieni jatkuu kohti Suomen syysseminaarin 2018 valmistelua, johon mahdollisesti kuuluu myös lisää reissaamista. Odotan suurella innolla sitä, että pääsen kokemaan seminaarin järjestämisen aivan alkumetreistä saakka. RYE on tarjonnut minulle jo nyt uskomattoman paljon kansainvälistymisen mahdollisuuksia, korvaamatonta työkokemusta ja uusia ystäviä, mutta uskon, että sillä on minulle vielä monenlaista uutta annettavaa. Olen todella iloinen siitä, että osana järjestäjätiimejä pääsen myös antamaan jotain takaisin. 

Timanttinen prep team! 💚

Suomen 4H-liitto lähettää vuosittain RYE:n tapahtumiin - syysseminaareihin, Sarin postauksessa esiteltyihin Rallyihin, sekä keväisin järjestettäviin study sessioneihin - 18-30 -vuotiaita osallistujia Suomesta. Suosittelen lämpimästi seuraamaan Suomen 4H-liiton tiedotusta hakuajoista ja hakemaan mukaan! Kysymyksiä seminaarista, sen järjestämisestä tai RYE:stä yleensäkin saa myös ehdottomasti kysellä minulta suoraan. Kerron mielelläni lisää kokemuksistani sekä osallistujan että järjestäjän näkökulmasta!

Kansainvälisin terveisin,
Rasa